Lasse Nousiainen: Itärajatapaus

Päällys: Mika Tuominen

Lasse Nousiainen

Itärajatapaus

Aula & Co

sivuja 188

Kirjastolaina

Hymyssä suin otin tämän Nousiaisen uusimman kirjan käteeni ja kääntelin uteliaana kirjan kansia. Mitähän kivaa on kirjailija tähän kirjaan upottanut, kun aikaisempi tekele Konttaava koomikko iski täysillä allekirjoittaneeseen.

Vaan tällä kertaa kävi vähän toisin, nimittäin Nousiainen on mennyt tässä mielestäni sieltä, missä aita on ollut matalin. Tuntuu siltä, että kirjailija on langennut vanhaan kliseeseen. Itä-Suomessa ollaan ja elellään kaukana jossain, jonkun takana - keskellä ei juuri mitään - siis takapajulassa.

Tuonne takapajulaan on helsinkiläinen perhe lähtenyt sukuloimaan. Tarkoituksena on viettää aikaa isän lapsuuden perheen sisarusten ja äidin kanssa. He kaikki ovat asettuneet sopivasti matkan varrelle. Auton takapenkillä istuu Sami, jonka alter egona kirjailija kertoo tarinaa.

Lopputulemaan tulin samaan kuin Tuijata-blogin pitäjä: menettelee jotenkin dekkareiden ja vähän perinteisemmän romaanikirjallisuuden väliin luettuna..

Anne Bert: Annan itseni kuolla

Anna Bert

Annan itseni kuolla

Le tout dernier été

2017

Suomennos: Taina Helkamo

Bazar kustannus

144 sivua

Kirjastolaina

Anna Bert on saanut tietoonsa sairastavansa yhtä kauheinta sairautta, mitä voi vain kuvitella. Se hivuttaa hiljaa - tekee omaa pesäänsä sairastuneen kehossa, ja lopulta mikään muu kuin tahdostariippumaton hermosto on voimissaan ennen kaiken loppumista. Sydän, se on viimeinen, joka vielä sykkii ennen kuolemaa, kun kaikki muu on jo antanut periksi. 

Kirja on kuolevan ihmisen kertomus kehonsa kamppailusta, kun kaikki hiipuu hiljalleen pois - kuihtuu elävänä. Kirja on kipeää keskustelua kohtalonsa kanssa, jossa käydään läpi järkytykset ja suuttumus elämälle, kun siitä joutuu luopumaan kaiken ollessa vielä kesken. Kirjasta voi kuitenkin aistia sen, että Anne oli saanut keskusteltua rauhan oman kohtalonsa kanssa, pakon edessä. Tässä sairaudessa tieto ja tietoisuus tekevät siitä erityisen tuskaisen ja julman.

Moni kirjan lukenut on jäänyt pohdiskelemaan elämän ainutkertaisuutta. Tartu hetkeen, sillä kukaan meistä ei voi tietää sitä, mitä ilta tuo tullessaan - huomisesta puhumattakaan. Siihen tulokseen on yhtä moni tullut.

"Jopa kieleni on muuttunut: en käytä enää futuuria, koska tulevaisuutta ei ole olemassa."

Tämä on pienuudestaan ja sivumäärästään huolimatta suuri kirja - minuun se teki suuren vaikutuksen.