Lisa Wingate: Ennen kuin olimme sinun

 Lisa Wingate

 Ennen kuin olimme sinun

Before We Were Yours

2017

Suomennos: Hilla Hautajoki

Sitruuna kustannus

2020

473 sivua

Saatu kustantajalta yllättäen arvosteluun

Kaunis kiitos!

Lisa Wingaten kirja Ennen kuin olimme sinun on karmean väkevä kirja teemaltaan. Näin on. Se vaati hetken jos toisenkin, ennen kuin voin tehdä teille koosteen omista lukutunnelmista. Kirja on hirveä dokumenttiromaani, jonka pohjalla on tarina 12-vuotiaasta Rill-nimisestä tytöstä. 

Rill asui 1930-luvun lopulla neljän sisaruksen ja vanhempien kanssa jokilaivalla Mississippi-joella Memphisissä. Perheeseen odotetaan uuta lasta, mutta tällä kertaa odotus ei menekään niin kuin toivotaan, vaan myrskyn pyyhkiessä joen rantoja isän on vietävä äiti sairaalaan. Vastuu nuoremmista sisaruksista sysätään Rillin kontolle. Yöllä jokilaivalle tulee yllättäen vieraita, jotka pakottavat sisarusparven mukaansa lastenkotiin. Tuota 'Tennesee Children's Home Society' -lastenkotia pyörittää pahamainen Georia Tann, nainen joka "adoptoi" 1930 - 1950 -luvuilla rikkaisiin perheisiin kauan kaivattuja vauvoja ja pieniä lapsia kyseenalaisin keinoin jäämättä itse vastuuseen teoistaan.

Kirjan toinen aikavyöhyke on nykyaika, jossa Avery Stafford selvittää vauraan sukunsa historiaa. Miten tämä kaikki liittyy hänen mummiinsa. Nämä kaksi aikatasoa vuorottelevat, jossa nykyajan kuvaukset "pakollisine" hempeyksineen, veivät omassa maussani pohjaa muuten mielenkiintoiselta tarinalta.

Tuo Rillin aikataso on vahvaa kuvausta adoptiojärjestön arjesta. Se on niin vahvaa, että mietinkin kirjan rakenteessa sitä, olisiko kirjan sittenkin voinut jakaa kahteen erilliseen teokseen - toiseen, jossa kuvataan Rillin ja sisarusten kohtalot. Toiseen osaan, jossa Saffordin perhe löytää oman todellisuutensa. 

Minun lukemista sotki esimerkiksi sellainen onneton yksityiskohta, nimittäin tässä lastenkodissa oli tapana että lapset nimettiin uudelleen tultuaan Tannin hoiviin. Tämä siksi, koska heidän oma biologinen historiansa oli tarkoitus hävittää mahdollisimman tarkoin. Kun kirjassa on kaksi aikatasoa osittain samoine ihmisineen, minun oli vaikeaa välillä seurata, kenestä tällä kertaa on kyse, kun puhe on esimerkiksi May-nimisestä naisesta, joka on kirjan toisessa aikatasossa löydettävissä ihan toisella nimellä.

Tämä on kirja, joka menee vielä joskus uudelleen lukuun. Suosittelen sen lukemista ajankohtaan, jolloin voit sen lukea kerralla. Se voisi olla hyvä lukuseura pitkille matkoille. Suosittelen.

Max Manner: Kipuraja

 Max Manner

Kipuraja

Bazar kustannus 

2020

415 sivua

Saatu kustantajalta!!!

Kiitos kivasta ja odottamattomasta yllätyksestä!!!

Tuoreimmassa Hirvikallio-romaanissaan Manner on asettanut virkavapaalla Turun poliisista olevan  rikospoliisi Harri Hirvikallion uuden ongelman eteen. Europolin agentti Anette Faber tupsahtaa kaupunkiin, ja pyöräyttää Harryn eteen kaappaustapauksen, jossa jälkiä on kotikulmilla asti. Nimensä mukaisesti tämä kirja koetteli kipurajaa monella tavalla, niin lukijassaan kuin kirjan henkilöhahmoissa itsessään. Näin on. Itse kipurajasta  muuten Manner kirjoittaa kirjan ensilehdillä osuvan analyysin:

Kipuraja on yksilöllinen ja samalla pienin ärsykkein aiheuttama hetki, jolloin alkaa tuntua. Sen ylittäminen aiheuttaa useinmiten kestämättömiä fyysisiä, psyykkisiä tai taloudellisia ongelmia.

Tätä kirjaa on luettu jo paljon - todella paljon, ja paljon on puhetta ollut dekkareiden ystävien Facebook-ryhmässäkin. Itselläni oli siis jo jonkinlainen ennakkokäsitys, mitä omalta lukukokemukseltani voisin odottaa- tähän en pettynyt. Kirja joutuikin joustamaan lukuvuorossa monen kirjastolainojen edessä. Kun se vihdoin oli avoinna edessäni, oli lukukokemus kaikin puolin kivun siivittämä.

Itse en kestä kipua, joten kipukynnykseni on lähes tulkoon olematon. Tässä kirjassa on väkivaltaa ja tapahtumia, joissa kipu on syy ja seuraus. Elin vahvasti Harrin matkassa, ja niissä tunnelmissa, jossa kipua koettiin. Useampaan otteeseen juuri lukemani  kivun takia jouduin pitämään taukoa, vaikka kirjan tarina itsessään oli mielenkiintoinen. Se piti hyvin otteessaan! Suosittelen, jos et ole vielä lukenut!