keskiviikko 27. tammikuuta 2021

Anna Jansson: Viimeiset sydämenlyönnit


 Anna Jansson

Viimeiset sydämenlyönnit

Mitt hjärta är ditt

Suomennos: Sirkka-Liisa Sjöblom

Gummerus

352 sivua

Kirjastolaina

Ruotsalaiseen dekkariväkeen ja sen ehdottomaan kärkeen kuuluu Anna Jansson, jonka uutuusdekkari Viimeiset sydämenlyönnit löytyi tällä kertaa uutuuskärrystä viime kirjastokäynnillä. Tämä kirjailija on jostain kumman syystä jäänyt minulla marginaaliin, vaikka tiedän, että nämä Maria Wern -dekkarit ovat lukevan kansan sydämessä saanut tiukan otteen. Onhan näitä ehditty jo lukea parinkymmenen kappaleen setti ja niitä on filmattukin melkoinen läjä. No, tämä puutos tuli tällä kerralla kuitattua, ja lukemaani olin kovasti tykästynyt. 

Tämä romaani kyseenalaisti vahvasti lukijansa etiikkaa ja eettisiä valintoja ja kysyy samaan syssyyn, missä on moraalisesti ihmisen toiminnan rajat. Missä ihminen voi ratkaista tieteen avulla dilemmoja, jotka kestävät moraalisen tarkastelun, kun kyseessä on kanssaeläjien tarpeet? 

Kirjan keskiössä on sydämenlyönnit, joita tarkkaillaan ja koitellaan monella taholla. Maria Wern on saanut ryhmänsä päänmenoksi nuoren naisen katoamistapauksen. Eläintenhoitajana toiminut Cecilia on jättänyt tulematta miesystävänsä kanssa sovittuun treffipaikkaan. Miesystävä huolestuu, koska Cecilialla on diabetes ja sydänoireita, jotka vaativat säännöllistä hoitoa ja huolenpitoa. Missä Cecilia on ja onko hän kunnossa?

Toisaalla Lars ja Eva on jo kypsään ikään tullut pariskunta, jotka kaipaavat suhteeseensa uudenlaista virtaa. Lomaa vietetään merenranta-asunnossa, jossa on hulppeat näköalat, ja joita on kiva tarkastella kiikareiden avulla. Usein kiikarin läpi löytyy näkymä, joka toistuu päivä toisensa jälkeen: mies pystyttää teltan, jonne pujahtaa hänen kanssaan nainen ja sitten.... Pöyristyttävää pariskunnan mielestä on, että juttu toistuu ilta toisensa jälkeen, mutta nainen vaihtuu joka kerta. Evasta mies on kiinnostava, seksikäskin vielä. Mies ei toimintaa siedä ja siitä on tehtävä loppu - loppu tulikin, sillä yllättäen Lars löytyy teltasta kuolleena veitsi rinnassaan.

Poliisissakin on sydänhuolia. Marian kolleegalla Perillä on tytär, jolla on sydän heikossa hapessa. Wilma tarvitsee uuden sydämen. Perin ex-rouva  Rebekka on lääkäri ja tunnistaa tyttären huonon tilan. Vaikeaa on vain ymmärtää se, että sopivaa sydäntä ei ole saatavilla ja aikaakaan ei olisi paljon hukattavaksi. Ex-rouva on valmis lähes kaikkeen, jotta tyttären henki ja elämä olisi turvattu.

Sydänhuolia Mariallakin on isänsä taholla, joka asustelee Marian perheen luona. Raivostuvaa huolta hän kokee myös poikapuolestaan Hampuksesta, joka tuntuu pitävän isänsä taloudesta täysihoitolana. Suurin huoli on isän terveys, Miten se kestää?

Anna Jansson on tehnyt mielenkiintoisen dekkarin. Viihdyin sen parissa verrattain hyvin. Vielä paremmin olisin viihtynyt, jos tarinaa olisi tiivistetty edes hiukan. Välillä tuntui, että Perin tyttären Wilman vointi oli rikostutkintaa tärkeämpää, vaikka sekin pääsi jutun aikajanalle. Kirjan loppu oli huikeaa luettavaa. Jos sinä et ole vielä ottanut Maria Wern -dekkaria käteesi, niin aikaa ei ole tuhlattavaksi. Suosittelen suurella sydämellä!


perjantai 8. tammikuuta 2021

Kale Puonti: Milo

 Kale Puonti

Milo

Bazar kustannus

2021


Saatu kustantajalta


Kale Puonnin edellisen kirjan Mannin jälkeen hyrisin hiljaa tyytyväisyyttä, että kerrankin on Suomessa saatu dekkarikenttään sanataiteilija, jonka tuotos täyttää niitä toiveita, joita minä olen asettanut hyvälle tämän genren kirjalle. Tälläkin kertaa Puonti ei petä minua uudella kirjallaan.

Fatjon Milo on epäonninen albanialainen huumekiho, joka pahoinpiteli hotellissa alan naisen, muisteli tekemisiään kivisten seinien sisällä parin vuoden ajan. Hyvin kokoon kyhätty huumerengas jäi lapsipuolen asemaan. Onneksi kotipuolen mafiapomo Pollo-setä armahtaa ja antaa vielä uuden mahdollisuuden. Uuden henkilöllisyyden turvin on hyvä jatkaa keskeytynyttä pikku bisnestä. Tuo tulee näkyväksi myös Kaartamon ryhmäläisille Pesosta myöten.

Kun lukee Puonnin tekstiä, huomaa helposti, että tarinan takana on sananikkari, joka tuntee alansa kuin omat taskunsa. Puonnin teksti on tiivistä, vaivatonta ja siitä puuttuvat turhat krumeluurit, vatvomiset ja vatuloinnit. Aineksia olisi ollut asioiden enempäänkin pyörittelyyn. Onnekseen tähän kaskeen Puonti  ei tälläkään kertaa kompastu. Hänen tekstiään on muhevaa lukea. 

Uuttakin on jo luvassa. Syyskuussa ilmestyy Virkki, joka on kertomus kahdesta miehestä, joista toisesta tulee poliisi ja toisesta rosvo. Miten mustavalkoinen juttu on tulossa, sitä jään innolla odottamaan. 

keskiviikko 6. tammikuuta 2021

Eeva Klingberg: Syvän maan juuret


 Eeva Klingberg

Syvän maan juuret

Gummerus

471 sivua


Kirjastolaina


Melkein voisin sanoa, ettei kulunut vuodentaite voisi saada herkullisempaa loppua ja mehevämpään uutta starttia kuin tämän Syvän maan juurien lukutunnelmat. Tämä kirja on tarjonnut lukijalleen huikean tarinan, jota kustantaja kuvaa "kansainvälisen tason lukuromaaniksi". Tähän on kyllä pakko yhtyä!

Ernest Gray kohuttu newyorkilainen kirjailija sai aikanaan esikoisteoksen julkaisun jälkeen tyytyväistä hyrinää lukevan yleisön keskuudessa. Jatkoa tuotannolle odotettaan ja on odotettu, mutta uutta julkaisuriman ylittävää kertomusta ei vaan tunnu syntyvän. Tämän kaiken tuskailun keskelle Ernest saa veljeltään puhelun. Veli kertoo isän kuolleen, ja häntä kaivataan takaisin kotiseudulle Alabaman syvään etelään hautajaisiin ja perinnönjakoa varten. 

Matka takaisin kotiin ei ole helppo. Ernest kokee olevansa ulkopuolinen niin oman perheensä kuin kotiseutunsa ummehtuneen elinpiirin kanssa. Nyt kun isäkin on jo poissa,  on tilit ja muistot pakko selvittää ihan itsensä vuoksi.

Klinberg vie lukijansa aikamatkalle 1930- ja 1970-lukujen Yhdysvaltojen syvän eteläln tunnelmiin, jossa vastaan tulevat monet noiden aikakausien vitsaukset. On sortoa rotujen välillä, opportumismia, syrjintää. Lukija löytää itsensä milloin henkilökohtaisten tragedioiden tai perhesalaisuuksien keskeltä. Juoni kulkee muhevasti Ernestin lapsuuden arjessa ja myöhemmissä vaiheissa, joissa Newpinen paikkakunta näyttäytyy Ernestille ihan uudessa valossa. 

Kirjaansa kirjailija on tehnyt vaikuttavan taustatyön ja varsinainen tarina alkaa hitaasti. Taustaa tapahtummille ja henkilöille kerrotaan laajasti - ehkä turhankin laveasti? Varsinaiset tapahtumat löytyvät vasta viimeisen kolmanneksen sisältä. Vaikeista ja raskaista teemoistaan huolimatta kerronta on kevyttä, ja se on taidolla tehty. Syvän maan juuret jäi mieleeni viihdyttävänä historiallisena romaanina, joka hitaan alun jälkeen yllätti tapahtumillaan.