Häiriömerkintä
Tammi
325 sivua
Kirjastolaina
Alkuvuodesta kun tein lukusuunnitelmia, huomasin, että Marttiselta on tullut ulos uutta tuotantoa. Tuo teos jäi mietityttämään - uskallanko ottaa lukulistalle tämän teoksen, sillä tiedän kirjailijan kyvyt taidokkaana tabuaiheiden käsittelijänä. Jännitin sen ihon alle menevyyttä. Kestänkö sitä? Kevääseen tuli paljon mutkia matkaan, koronasulut ja pitkät varausjonot lähikirjastossa. Häiriömerkintä kyti yhä mielessäni. Teki omaa pesäänsä.
Vihdoin sain kirjan käsiini ja kääntelin sitä uteliaana. Kirjan otsake - häiriömerkintä - on jo itsessään niin latautunut yhdyssanana, että sitä ei mielestäni olisi tarvinnut rikkoa etukannessa - tavuiksi ilman tavuviivoja. Vieraksun tätä ulkoasumuotoa. Se tuntuu olevan ajan yksi ilmentymä kaiken karvaisessa mainosmateriaalissa. Muutenkin kirjan ulkoasu on vaisu, kun ajattelee kirjan teemaa ja sen sanan mahtipontista tehokkuutta ja sen antamaa tyrmäävää vaikutelmaa.
Marttisen kirja on erityisen ajankohtainen. Maatamme on ravistellut näkymätön vieras: virus, joka on kulttuuriväkeä ravistellut tavalla, jota ei ole voinut ennalta aavistaa. Maksuvaikeudet ovat jälleen tulleet monelle, liian monelle todeksi, vasten omaa tahtoa ja vienyt velkahelvettiin. Kierteeseen, jossa ei tunnu olevan ulospääsyä - korko juoksee jo korolle.
Häiriömerkintä ei ole velkahelveteistä kauheimpia, vaan ihan tavallisen maijameikäläisen elämää, joka onnettomien sattumavalintojen kautta joutuu syöksykierteeseen mutta pudotuksen oikaisuun Marttinen antaa vielä mahdollisuuden, vaikka veitsenterällä jo käydään.
Marttisen kirjan päähenkilö Karoliina on hyvin samaistuttava hahmo: avioeron kautta teini-ikäisen Lumin yksinhuoltaja, jonka syöksykierre alkaa kahden asunnon loukusta ja irtisanomisilmoituksesta. Tulot tipahtavat, mutta kasvoja ei saa menettää, vaikka varat eivät riitä edes peruselämiseen. Vipeilläkö rahoitan lapseni ruoan ja vatsantäytteet, kun jääkaapissa ei ole ovea avattaessa kuin paljas kylmä valo? Pitävätkö kulissit, mitä naapurit sanovat, kun tietävät?
Häiriömerkintä on kielensä puolesta nautittavaa luettavaa. Olen aina tykännyt Marttisen kirjoitustyylistä ja kerronnantaidosta. Huomaa helposti, että kielen ammattilainen on tekstin takana. Tämä on kiltti tarina, joka olisi voinut kääntyä vaikka miksi - odottelin ankarampaa ahdinkoa.