Tiina Pihlajamäki: Sitä ei voi kertoa

 Tiina Pihlajamäki

Sitä ei voi kertoa

Atena

2003

Saatu kirjailijalta

Kaunis kiitos!

Lukisitko kirjani? Niin alkoi Tiina Pihlajamäen sähköpostiviesti Luetut kirjat -blogin postilaatikossa. Tuossa viestissä Tiina kertoi halustaan luettaa bloggaajalla esikoisteoksensa - Haluaistiko lukea? Pian postilaatikkoon kolahtikin paketti, jossa oli Sitä ei voi kertoa -teos.

Paketista paljastui kovakantinen teos, jossa oli jo puupitoisen painopaperin tutut kellertävät sivut. Nuo sivut kätkevät tarinan, joka pysäyttää lukijan heti alkumetreillä. Kirja kertoo Euroopan kolkassa riehuneesta sodasta, mitään kaunistelematta tai peittelemättä, vaikka teos on fiktiivinen kaikilta osin.

Pihlajamäki kertoo esikoiskirjassaan 14-vuotiaan tytön Mirjanan tarinan. Tuo tarina on taltioitu kahteen aikakauteen, toisaalta ollaan ajassa, jossa Mirjana kokee äitinsä ohella omat kauheudet Srednican vankileirillä, toisaalta sota on jäänyt jo taakse, ja arki on astunut Mirjanan elämään uudenlaisena. Elo äidin ja pienen Lean kanssa on omat hankaluutensa, koska muistot vankileirin tapahtumista  tulevat nuoren naisen uniin. Äiti seuraa tytärtään huolestuneena, mutta Mirjana ei halua kertoa.

Tuo sodanjälkeisen ajan kohtaaminen on kirjan parasta antia - samalla se kosketti ja järkytti lukijaa yhtälailla. Se kuvaa Mirjanan elämää Toisessa kaupungissa, ja hänen käyntejään psykologin luona. Hän joutuu oikeudenkäyntiin todistajana Srednican vankileirin tapahtumista. Hän on avaintodistaja. Tässä aukeaa lukijalle se todellisuus, millainen on naisen asema sotatilanteessa. Oikeuden istunnossa hän kohtaa silmästä silmään syytetyt, joissa löytyy myös yliluutnantti  Milan Radovic, joka kertoo oman näkemyksensä vankileirin tapahtumista. Mirjana on nähnyt ja kokenut jotain sellaista, millaista kenenkään nuoren aikuistuvan ei tulisi elää todeksi.

Tiina Pihlajamäen esikoisteos on jälleen niin ajankohtainen teos nykyeurooppalaisessa kontekstissa. Keskellä Eurooppaa käydään sotaa, jonka loppuselvitys on vielä kaukana edessä. 

Suosittelen!

John Boyne: Kaikki särkyneet paikat

 John Boyne

Kaikki särkyneet paikat

All the Broken Places

2022

Suomennos: Kari-Pekka Toivonen

Bazar kustannus

2023

368 sivua

Arvostelukappale

Kiitos kustantajalle!

John Boynen kirja "Poika raidallisessa pyjamassa" on kirja, jota en pysty tai halua unohtaa - ikinä. Se julkaistiin suomeksi Bazarin kustantamana 2008. Tuo teos sai suuren suosion ympäri maailmaan kaikenikäisten keskuudessa. Se on ollut suosittu lukuromaani kouluissa kautta maailman. Kirjan tarina taipui myös valkokankaalle. Poika raidallisessa pyjamassa on kertomus Brunosta, keskitysleirin komentajan kuopuksesta, pojasta, joka ystävystyy leiriaidan toisella puolella vankeudessa elävän Shmuelin kanssa. Tuolla ystävyydellä on kauhea loppu.

Boynelle oli selvää heti Poika raidallisessa pyjamassa -teoksen viimeistelyn yhteydessä, että sisar Gertelin tarina tulisi saattaa lukijoiden tietoisuuteen, kunhan aika olisi siihen kypsä. Hänellä oli tarkoitus ryhtyä tähän kirjoitustyöhön vasta vuosikymmenten päästä, mutta onneksi kävi toisin. Tuli maailmanlaajuinen epidemia ja kaikki sulkeutui. (mts. 366) Joko olisi aika Gertilin tarinalle? Onneksemme kävi näin!

Gertelin tarina kulkee useammassa ajanjaksossa rinnan. Tällä kertaa varsin onnistuneesti. Boyne kuvaa Gertelin elämää teinikäisen Saksasta paenneen nuoren tytön vaiheita Pariisissa, ja nuoren naisen eloa ja kohtalokkaita käänteitä Australian Sydneyssä rinnan oman elämänsä ehtoota viettävän leskirouvan askareisiin, joka asuu Mayfairissa Lontoon kartanokorttelissa. Hänellä on keski-iässä oleva  poika, joka vierailee satunnaisesti äitinsä luona. Pojan elämä ei ole löytänyt pysyviä uomia. Samassa rapussa vuosia on myös asunut Heidi, jolla alkaa varhainen muistisairaus esittää omia ensioireitaan. Kunnes alakerran asuntoon muuttaa uutta väkeä. Perhe, jossa vanhempien lisäksi on mukana 9-vuotias poika Henry, ja kohtalo näyttää Gertilille uudemman kerran sormensa pelissä. Onko tässä hänellä mahdollisuus sovittaa omat syyllisyyden tunteensa?

Kirjan rakenne on myös mielenkiintoinen, sillä sen kerronta on rinnakkaista. Lukija saa olla tarkkana, missä ajassa kulloinkin kerronta kulkee. Kolmiosainen tarina on jakautunut kahteen välinäytökseen, jossa on heijastumia Poika raidallisessa pyjamassa -teokseen. Jälkimmäisessä väliosassa eletään vuotta 1943 Puolassa, tuo Välinäytös näyttäytyy sisällysluettelossa Se Poika -nimellä, mutta tekstin sisällä on vain otsakkeena Poika. Suomenkieli tekee tässä mielenkiintoisen tepposen. Olisi mielenkiintoista nähdä alkuperäinen teksti, ja tuon välinäytöksen otsake, millainen artikkeli määrittelee kyseistä "poikaa" The, That, vai This?

Boynen uutukainen on vahva tarina syyllisyyden tunteista ja polkuriippuvaisuudesta. Millaista on kantaa hartioillaan vanhempiensa virheitä, ja voiko niiden aiheuttamaa taakkaa jotenkin poistaa? 

Hieno teos, joka kannattaa lukea!

Heikki Hietala: Hotelli Tulagi

 Heikki Hietala

 Hotelli Tulagi

Tulagi Hotel

2010

Suomennos: Seppo Raudaskoski

Sitruuna Kustannus

2014

Kirjastolaina

Harvoinpa luen samalta kirjailijalta useampaa teosta peräkkäin. Tällä kertaa teen poikkeuksen Hietalan kohdalla, sillä hänen uutukaisensa Tuhkat on teos, joka kirvoitti lukemaan ja tutustumaan kirjailijan tuotantoon paremmin.

Nyt käsillä oleva teos Hotelli Tulagi on siinä suhteessa mielenkiintoinen, että se on suomalaisen kirjailijan esikoinen, ja tehty suoraan kansainvälisille markkinoille, jonka jälkeen se on käännetty, ja sai suomalaiset kannet ympärilleen.

Hietala kirjoittaa Hotelli Tulagiin hävittäjälentäjä Jack McGuiren elämän. Kirjasta valtaosan vie II maailmansodan vaiheet, kun Yhdysvallat on liittynyt sotaan liittoutuneiden puolelle, kun japanilaiset olivat tehneet tuhoisan hyökkäyksen Yhdysvaltojen laivastotukikohtaan Pearl Harboriin. 

Hotelli Tulagi on kirjoitettu kolmeen eri aikatasoon. Sen nykyaika on 1950-lukua, jolloin Jack on palannut Salomoninsaarelle Tyynellemerelle Hotelli Tulagin isännäksi. Muut ajanjaksot ovat tarinoita tarinoiden sisällä - Jackin lapsuus- ja nuoruusvuodet ja edellä mainittu sodan julma olemus japanilaisia kamikazeja vastaan.

Minä odotin toisenlaista tarinaa luettavakseni, Tarinaa, jossa sotaveteraani kestittää hotelissaan vieraita, jotka ovat tulleet tutustumaan autenttisiin tapahtumapaikkoihin. Nuo mainiot ja paljon sivuja saaneet sodanaikaiset lentotunnelmat olisivat olleet niitä tarinoita, joita hotellivieraiden kestittämisen yhteydessä olisivat tulleet esiin. Onhan kirjan nimi Hotelli Tulagi. Nyt nuo hotellivieraat  ja hotelli sinällään jäävät lähes marginaaliin, mutta näissä vieraissa herra Wallance on kyllä niin koskettava, että pieni tauko luennassa oli  tuolloin paikallaan hänen vierailunsa päätteeksi.

Mietin myös lukiessani sitä, olisiko toinen aikajärjestys ollut sittenkin parempi: Jackin elämä kronologisessa järjestyksessä - kukin omassa osassaan.

Kirjan tunnelma on kyllä käsin kosketeltava ja tiivis. Se piti hyvin otteessaan. Hietalan kerronta on sulavaa, ja siinä on elokuvamaisia piirteitä. Tästä voisi saada aikaiseksi hienon elokuvakäsikirjoituksen! 

Mainio teos, joka kannattaa lukea.