Niina Laitinen: Villasukkien uusi vuosi

Niina Laitinen

Villasukkien uusi vuosi

Moreeni

Kustannusyhtiö Otava

Kirjastolaina

Minä ja vilasukat olemme olleet jo kauan erottamattomat. Viihdyn villasukissa lähes vuoden ympäriinsä. Tänä vuonna löysin vasta Niinan tuotannon ja ihastuin totisesti niihin. Neulominen ja lukeminen, molemmat ovat ihania juttuja, mutta kun lukujumi yllättää on paras ottaa silloin puikot ja langat esiin, ja katsoa, mitä syntyy. Kaapin uumenissa on usein jämiä vanhoista tehdyistä jutusta. Näitä olen tänä vuonna moniin Niinan suunnitelemiin sukkamalleihin neulonut, kun lukujumi on talvenaikana ollut jonkinlainen. Kirjoneuleprojektit ovat jämäkerien oiva upotuspaikka.

Kuva kirjan sivulta 28. Kirsikankukkien
aikaan

Tämä kirja on Niinan kolmas neulekirja, joka on tehty juuri meille, jotka rakastavat neulomista. Sen innoituksena on ollut neljä vuodenaikaa. Jokaiselle vuodenajalle on suunniteltu viisi toinen toistaan ihanampia luomuksia. Näissä malleissa on helppoja ja helpohkoja sukkia, mutta mukaan on mahtunut pari vaikeampaa/haastavampaa sukkamallia: kirjoneulesukkia, pitsisukkia palmikoineen. Variaatio on näyttävä ja kokeneemmallekin neulojalle kirja tuo mukavaa haastetta ja intoa uusiin sukkaprojekteihin. Niihin useimpaan ainakin minä tulen tarttumaan myöhemmin paremmalla ajalla.

Niinan malleissa on käytetty niitä samoja lankoja, mitä maitomarkettien lankahyllyt talvisaikaan notkuvat. Tunnustan, että olen nuuka neuloja, jolloin en useampaa kymppiä sukkalankaan mielellään ujuta. Todella harvoin neulon sukat, niiden mallissa olevan lankasuosituksen mukaan. Itse olen kyllä huomannut, että Niinan mallit istuvat omaan jalkaani melkein sillänsä. Harvemmin olen niitä joutunut varioimaan, jotta saan kaiken haluamani mahtumaan mukaan.

Sukkien neuleohjeet ovat selkeät. Hyvä. hyvä. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kirjoneuleohjeissa ruutupiirros on paras ohje.Siitä näkee heti, miten homma on rakennettu. Sama pätee myös pitsi- ja palmikkoneuleisiin.  Jokaisesta sukasta Niina on rakentanut malliruutukaavion, jossa yhtä ruutua vastaa yksi silmukka. Samasta kuviosta voi helposti havaita sen, mitkä ruutupiirroksen ruudut kuuluvat millekin neljälle sukkapuikkojen silmukoille. Tämä helpottaa erityisestti kantakavennusten ja kirjoneuleen yhdistämisessä.

Suunnattoman iiihana sukkakirja! Se täytyy hankkia itsellenikin. Iso kiitos Sinulle Niina - olet taitava!

Linda Olsson: Autio ranta

Linda Olsson

Autio ranta

Hamilton Beach

2019

Suomennos: Anuirmeli Sallamo-Lavi

Gummerus

2020

Kirjastolaina

Minua säväytti Olssonin edellinen teos Sisar talossani. Nytkään ei ole omena puusta kauaksi pudonnut, sillä tämäkin kirja puhuttelee minua omalla uniikilla tavallaan.

Tämä kirja on kahden ihmisen monologi. Toinen heistä kirjottaa kirjeen edesmenneelle miehelleen Peterille. Helga kirjottaa sen, miten on kokenut yhteiselon miehensä kanssa. Se on lukijalle parisuhteen rehellistä tilitystä lempein sanoin.

Kirjeen lomaan kirjailija on sijoittanut, toisen monologin, Josefin päiväkirjan, joka on tallennettu kirjaan kursiivilla fontilla. Josef on Hamiltonin rannalla tavannut Helgan ja tunsi sydämessään jotain joka jätti sinne omat jälkensä. kaipauksen ystävyydestä/orastavasta rakkaudesta, toiveesta yhteisestä tulevaisuudesta. Mies jaksaa yhä odottaa yhteydenottoa, ja odottamiseen saatu voimavara tulee pojalta ja hänen ihanalta pieneltä tyttäreltään Mayltä.

Kirjan tunnelma on kaihoisa, mutta kieli on lempeää luettavaa. Jo pitempi tovi on siitä, kun luin Sisar talossani -teoksen. Tuo sama tuttu kaihoisa, lempeä kieli tuli tässäkin kirjassa vastaan. Voi vain ihailla tuota taitoa tunnetilojen uloskirjottamiseen. Yksinkertaisesti ne tunteet ja tilannekuvaukset ovat enemmän kuin latautuneita, kuin itse kokisi ne omakohtaisesti. Raskaista asioista hän kirjoittaa kiinnostavasti. Hitaan ja vaikeasti käynnistyvän alun jälkeen kirja otti minusta lopulta pitävän otteen.

Se kannatti lukea.

Ninni Schulman: Vastaa jos kuulet

Ninni Schulman

Vastaa jos kuulet

Svara om du hör mig

2013

Tammi

2019

444 sivua

Kirjastolaina

Minulle hirvenmetsästys on joka syksyinen perinne. Paikkakunnalla, jossa asun on aktiivinen metsästysporukka. Monet meistä odottavat sitä, milloin alkaa lokakuinen hirvijahti. Omalla seudullani hirvijahti käydään perinteisemmällä ajometsästysperiaatteella, jossa rivistössä etenevä ajoketju ajaa hirvet passiketjun eteen kapuloita naputellen tai muuten ääntä pitäen matkaa tehdessään. Tuon tutun tapahtuman innoittamana viime kirjastovierailulla kirja tipahti koriini. 

Tässä Vastaa jos kuulet -teoksessa on alussa käynnissä toinen tapa käydä hirvijahtia. Koirajahti, joka saa kohtalokkaan käänteen: passissa ollut mies ei enää palaakaan kokoontumispaikalle ajon jälkeen, eikä muuten palaa hänen tyttärensäkään, joka oli passimiehen mukana samassa passissa. Mies löytyy kuolleena, mutta missä on tytär? Onko kyseessä murha vai vahingonlaukaus. Seudulla on ollut myös suden salakaato. Onko tällä ja kuolleella passimiehellä jonkin yhdistävä lenkki?

Tätä kirjaa on bloggareiden toimesta luettu jo varsin kattavalla joukolla. Minulle kirjailija on ollut niin sanotussa marginaalissa. Tiedän hänet, mutta en ole vielä tarttunut tätä ennen hänen kynänsä jättämään jälkeen. Jälki kyllä miellytti - ainakin osittain. Kieli on hyvää ja/tai suomennos on taidokas, mutta sitä oli ilo lukea. Melkein haistoin sen syksyisen pakkasaamun, kun ensimmäinen halla on raikastanut metsän tuoksut.

Tämä kirjan tarina on kerrottu kolmionmuotoisena. Kolme kulmaa, joissa on kaikissa oma sivujuonensa. En tiedä, tavallaan tykkäsin Schulmannin tavasta kirjottaa, mutta mielestäni kirja olisi vielä kaivannut tiivistämistä, jos se olisi oikein minuun osunut kohdalleen ja kolahtanut. Oliko kulmien tarinaa - sivujuonta - tarves kertoa ihan niin laveasti? Kirjan kulminaatiopisteisteet oli pohjustettu perusteellisesti, ennen kuin juttu nytkähti hitusen eteenpäin. Tätä nytkähdystä odotin, joskus vähän liiankin tylsistyneenä tyyliin: eikö jo päästä eteenpäin. En jättänyt kirjaa kuitenkaan kesken, koska se oli hyvä. Halusin tietää, miten Schulman löytää miehen tappaneen motiivin ja tekijän.

Mielenkiintoinen ensi kosketus Ninni Schulmannin tuotantoon. Merkille noterattu kirjailija, jonka tuotantoa pidetään jatkossa silmällä.