keskiviikko 20. lokakuuta 2021

Alex Michaelides: Neidot

Alex Michaelides:

Neidot

The Maidens

2021

Suomennos: Antti Autio

Gummerus

2021

461 sivua

Kirjastolaina/
Arvostelukappale

Kiitos kaunis kustantajalle!


Alex Michaelides on tullut rymistellen rikoskirjallisuudesta nauttivien tietoisuuteen. Hänen esikoisensa Hiljainen potilas vuodelta 2019 keskustelutti teemallaan dekkareiden ystäviä ympäri maailmaa tavalla, joka jätti minuunkin oman leimansa. Polttomerkki tai stigma oli tuolloin niin vahva, että Gummeruksen syksyn katalogia kun plarasin riemastuin, kun näin, Michaelidesilta on tullut uutta tuotantoa ulos. Pidin suunnattomasti siitä psykologisesta jännitteestä, joka ympäröi Hiljaista potilasta, joten odotukset ovat olleet korkealla.

Alex Michaelides
Kirjailija Alex Michaelidesilla on brittiläis-kreikkalaiset juuret. Hän on varttunut Kyproksella ja valmistunut maineikkaasta saarivaltion kuninkaalisesta yliopistosta Cambridgestä sen Trinity Collegesta pääaineenaan englanninkielinen kirjallisuus. Tuohon samaan maailmaan ja miljööseen värittyy myös tämän kertainen Neidot -teos. Lähes tarunhohtoinen vanha kivilinnamainen taustamiljöö antaa uskottavan pohjan hänen uudelle tarinalleen - hänelle kerrassaan tuttu paikka. Vanha opinahjo ja sen tuttu tunnelma näkyy ja tuntuu rivillä ja niiden välissä. Tietysti, jos olisin itse lukijana vieraillut tuossa ikonisessa yliopistossa, sen aiheuttamat mielikuvat olisivat kertautuneet ihan uuteen potenssiin tarinaa lukiessani. Nyt nuo olivat vain mielikuvia - tunnelmapaloja.

Minua näissä molemmissa tarinoissa, niin Neidoissa kuin esikoisessa, Hiljaisessa potilaassa, kiehtoo tuo mystiikka ja kreikkalaiset tarustot. Hiljaisessa potilaassa on löydettävissä tarina Alcestistista ja Euripidesin työstä, joka on käännetty psykiatriseen sairaalan miljööseen. Neidoissa viitteet löytyvät uudelleen kreikkalaiseen tarustoon. Tällä kertaa tapetilla ovat Persephonesta ja Iphigenian uhreista. Hienolla tavalla Michaelides käyttää lapsuutensa kasvuympäristöä ja silloin kuultuja mystisiä tarustoja osana dekkareidensa viitekehystä.

Michaelidesin Neidoissa kreikkalaisten tragedioiden kaikkien rakastama professori Edward Fosca on murhaaja. Tätä mieltä on psykologi ja ryhmäterapeutti Mariana Andros.

Kun löytyy uusi ruumis Marianan pakkomielle todistaa Foscan syyllisyys käy yhä hallitsemattomammaksi ja uhkaa tuhota sekä hänen uskottavuutensa että läheisimmät ihmissuhteensa. Mariana on päättänyt pysäyttää tappajan, vaikka se maksaisi hänelle kaiken - jopa hänen oman henkensä. ( https://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512413188/neidot/#, 20.10.2021)

Alex Michaelides on vakuuttanut minut dekkaritaidoillaan luomalla Neidoista tarinan, joka piti hyvin näpeissään. Kiehtova mystiikkaa ja yllättävä loppu takaa hyvän dekkarinautinnon. Huomaan jo odottavani Michaelidesilta uutta luettavaa.



sunnuntai 3. lokakuuta 2021

Matti Rönkä: Surutalo

 Matti Rönkä

Surutalo

Gummerus

2021

287 sivua



Kirjastolaina


Matti Rönkä on kuvannut uudessä kirjassaan, Surutalo, kahta veljestä: kuusikymppinen päähenkilö Jukka, jonka on kerryttänyt ansioluetteloaan muotoilijana maailmalla, ja hänen luonnonlapsihenkinen teknikko isoveljensä Timppa. 

Veljeksistä Jukka perii rintamiestalon ja tulee kotiseudulle vuosien jälkeen. Perillä odottaa talo, ja sen ympärillä tulvahtavat muistot lapsuudesta ja vanhemmista. Poikien äiti kuoli jo varhain, ja välit isään katkeavat kertalaakilla yhteen lyöntiin. Nyt isäkin on kuollut, ja on tullut pesänselvitysten aika.

Surutalo on kuvaus edellisten polvien skeemoista, maailmankuvista ja niiden periytyvyydestä. "Se kuvaa sodan käynneen isän kasvattamia veljeksiä, puusepänverstaalla ja tanssilavalla syttyvää nuoruuden intohimoa, opiskeluvuosia 80-luvulla svengaavassa Helsingissä ja yhden miehen myrskyä kesällä 2020." (Gummeruksen katalogi syksy 2021)

Teksti on huoliteltua, jossa on ammattilaisen leima. Hämmentynyt puna nousi niissä kohdin, joissa kirjailija on sisällyttänyt kerrontaan puolivallattomat seksikohtaukset...

Surutalo on kelpo teos, vaikkei se tällä erää paras rönkä olekaan.