Cecilia Samartin: Kirottu kauneus

Kannen suunnittelu: Eija Kuusela
Kannen kuva: Shutterstock/zffoto

Cecilia Samartin

Kirottu kauneus

Beauty for Ashes

Suomennos: Kristiina Vaara

Bazar Kustannus

2018

Kirjastolaina

Tässä on kirja, jota piti todella sulatella muutama päivä tykönänsä, ennen kuin pystyin teille kertomaan jotain omista lukutunnelmista. Samartinin kertomus Kirottu kauneus on kertomus ihmiskaupasta, jossa ihmisarvo on lähes tuiki tuntematon käsite -  katkeran julma väkivallan muoto, kohdistuu se sitten keneen tahansa.

Kertomus on kollaasi kolmen tytön tarinasta. Nämä kolme: moldovalainen Inesa, meksikolainen Karla ja Ohiossa elämänsä alkutaipalettaan viettänyt Sammy ovat kaikki päätyneet vastoin omaa tahtoaan Las Vegasiin, jossa saavat maistaa tuta, jossa ovat julmat piirteet. Kirjansa Samartin on kirjoittanut muotoon, jossa hän kertoo nykyhetken rinnalla, jokaisen päähenkilönsä omat elämänvaiheet.

Tätä kirjaa ovat käsitelleet monet bloggarit ennen minua, eikä ihme, joten en lähde tässä kirjan juonikuvioita toistelemaan, vaan annan tilaa omille tuntemukselle.

Kirjaa lukiessa ajattelin, että meilläkin harrastettiin ihmiskauppaa jo viime vuosisadan kahden puolen. Niissä kaupoissa olivat orvot ja vammaiset tai muuten poikkeavat yksilöt ja heikossa asemassa olevat kansalaiset kauppatavarana. Kunta möi heidät niille, jotka maksoivat heidän elättämisestään vähiten. He olivat huutolaisia.  Se oli sen aikakauden sosiaalihuoltoa. Hekin ovat olleet tilanteessa mukana vastoin omaan tahtoaa ja joutuneet hyväksikäytetyksi niin fyysisesti kuin henkisestikin, kunhan jotenkin selviäisi hengissä - on pelinhenki. Nykypäivänä tämä näyttäytyy vähän toisenlaisena, mutta periaate on ihan samanlainen. Olla alistetussa asemassa, ja jos yrität ilmiantaa tilanteesi, sinun käy todella ikävästi. Viheliäinen oravanpyörä. Mutta onneksi oli tuolloin ja on vielä nykyäänkin heitä, jotka uskaltavat ymmärtää tämän "pelin" lainalaisuudet ja yrittävät autaa heitä, jotka ovat jääneet tämän myllyn rattaisiin .

Vaikka kirjan tematiikka on synkänpuoleinen, on siinä ripaus myös toivosta ja uskosta parempaan huomiseen. Samartinin aiheet tuntuvat olevan väkeviä, jotka menevät tiukasti ihoon ja sen alle. Kaikkia häneltä suomennettuja kirjoja en ole vielä lukenut, vaan muutama niistä on sattumalta löytänyt avoimeksi iltahetkien iloksi. Olen kuullut, että jatkoa on tulossa ja aiheena itsemurha. Siinäkin on aihe, jossa on oravanpyörä, josta ei tunnu olevan ulospääsyä kuin sillä karmivalla tavalla.

Summa summarum hyvä kirja kirjavuoden alkajaiseksi! Ai niin, uusi Helmet-lukuhaaste on muuten julkaistu. Ja bingo, tämä kirja sijoittuu hyvin kohtaan 8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu yleissivistykseen.