Camilla Crebe: Lemmikki

Camilla Crebe

Lemmikki

Husdijuret

2017

Suomennos Sari Kumpulainen

Gummerus Kustannus

2018

504 sivua + Kirjan synnystä ja Kiitokset

Kirjastolaina

Tämä Greben Lemmikki kuuluu siihen genreen omassa kategoriassani, että se menee kirjakoriin kirjastovierailulla sen suuremmin lukematta takakansia tai satunnaisia lukukatkelmia itse tekstiosasta. Tälläkin kertaa se lähti oitis matkaan uutuushyllyköstä hyvä, että kirjastovirkailija sai sen sinne kärrystään ujutettua =). Tämä Lemmikki on sisarkirja Greben edelliselle tuotokselle Kun jää pettää alta. Grebe on nyt onnistunut luomaan paremman tarinan. Tosin ihan omassa listauksessa se olisi noussut vielä paremmille sijoille ihan sillä tempulla, että sitä olisi tiivistetty reippaalla kädellä. Näin on.

Kirjan alku on napakka, mutta mielestäni keskivaiheilla, ennen toista kuolemantapausta, tuntui, että juttu jäi kuopimaan paikalleen kuin lumituiskussa kinokseen jäänyt vanhapalvelija. Loppu oli sitä jutun ympärikeikautusta. Siinä kerronta oli joutuisaa ja jutunvienti oli edellisiin sivuihin verrattuna monin verroin vetoisempaa. Tuntui, kuin sampo olisi pumpattu tyhjiin ja tarina täytyy saada nopeasti pois alta. Jutun tulema kyllä yllätti minut. Se jätti minut ihmettelemään sitä, mitä oikein voi omasta taustasta löytyä, kun ryhdytään kaivamaan omia sukupuita - Malinin tavoin. 

Omassa mielessäni tuumasin, että Grebellä on ollut mielnkiintoinen viritelmä rakentaa yhdeksi avaintutkijaksi Hannen, tuo oiva profiloija, jonka persoona on saanut tuta muistiongelmien kautta. Se on tuskaisaa itse sitä sairastavalle kuin myös lähiomaisille. Hanne on yrittänyt peittää tätä päiväkirjan kautta, mutta se oli jutussa toisaalla luennassa itse tutkijaporukalta pois työkalupakista. Siitä huolimatta sillä oli merkittävä osa kokonaisuutta ajatellen.

Tässä kohden muuten mieleeni tuli elokuva Memento vuodelta 2000. Muistattekos? Siinä elokuvassa päähenkilö Leonard menetti muistinsa uusien asioiden kohdalla päähän kohdistuneen iskun vuoksi. Nämä muistipuutokset Leonard korvasi tatuointien ja valokuvien sekä erilaisten viestien avulla luodulla järjestelmällä. Nerokasta - niin kauan kuin se toimii. Hannen tapauksessa voi tosin matka olla vielä kovin tuskaisaa. Toivottavasti Grebe jatkaa hänen tilansa kuvaamista, ja kertoo jatkossa, miten hän pärjää oman puutteensa kanssa.

Hyvä kirja lämpimän uunin kylkeen kahvikupposten seuraksi, kun ulkona talvinen tuisku lentää viiman viemänä.