keskiviikko 9. elokuuta 2017

Alan Bradley: Kuolleet linnut eivät laula

Suomenkielinen kansi: Satu Kontinen
 
Alan Bradley
 

Kuolleet linnut eivät laula

 
Suomennos: Maija Heikinheimo
 
Bazar Kustannus
 
2017
 
331 sivua + Jälkisanat ja kiitokset
 
"Oletkos sinä, nuori neiti, päässyt jo fasaanileipien makuun?"
 
 
Kirjastolaina

 
Neiti Näpsä, Flavia de Luce, on Alan Bradleyn luoma hahmo 11-vuotiaasta nuoresta tytöstä, joka on minulle ihan uusi tuttavuus näillä dekkariapajilla. Mutta tuulahduksena hän on ehdottoman raikas, sillä ovathan tämän genreen ympätyt kirjat usein kypsempään ikään ehtineiden ratkojien tutkimusten tallenteita. Kerrassaan loisto idea tuoda esiteini-ikäinen nuori ja vielä tyttö mysteerien ratkojaksi.
 
Buckshaw'ssa de Luce suvun vanhassa rapistuvassa kartanossaan asuu perhe, jossa on eversti-isä ja kolme tytärtä sekä keittäjä ja yleismies. Perhe on ollut äiditön, sillä Harriet-äiti kuoli Himalajalla vuorikiipeilyonnettomuudessa. Flavia sisariensa kanssa ovat joutuneet kasvamaan kodissa, jossa etäinen isä ei ole voinut tarjota kadotettua äidinrakkautta ja syliä, jota jokainen kasvava lapsi tarvitsee. Kukin heistä on koittanut selvitä omillaan ja Flavian kohdalla ne keinot ovat johtaneet kemian kokeiluihin ja salapoliisitaitojen kehittämiseen.

Aurinko paistaa huhtikuisena aamuna kartanon pihamaalla vuonna 1951, mutta tänään aurinko ei hymyile de Lucen perheelle, vaan heittää pitkät varjot, sillä Flavian äidin ruumis on löydetty Himalajan vuoristosta ja on tulossa sinkkiarkussa Bishop's Laceyn kylään takaisin kotiin. Koko perhe ja kyläläiset ovat Harrietia juna-asemalla vastassa - samoin myös itse Yhdistyneen kuningaskunnan ex-pääministeri Winston Churchill!

Junan tullessa asemalle, tummahko pitkätakkinen mies kuiskaa jotain peltokanalinnuista Flavianin korvaan. Hän myös mainitsee, että Riistanvartija on vaarassa. Hetkeä myöhemmin hän jäi asemalle saaapuvan junan alle. Kuka tämä mies oli ja mistä oli kysymys? Oliko kyseessä onnettomuus vai työnsikö joku hänet junan alle?

Tämä Kuolleet linnut eivät laula on kuudes osa de Luce -klaania kietovasta kirjasarjasta. Tämä kirja verrattuna muihin lukemiini  kesän dekkareihin on kyllä sieltä kevyemmästä päästä. Välillä vallan unohdin, että kyse on murhatutkimuksesta. Jotenkin jäin ihmettelemään Flavian nerokkaita ratkaisuja kemian kovalenttisten sidosten maailmassa Esmeralda-kanan kanssa. Kirjassa Falvialla oli makaaberi suunnitelmakin, mutta onneksi se jäi tällä erää hajatelma-asteelle.

Kirjan vahvin teema keskittyi, murhatutkinnan ohessa, Flavian vanhempien tekemisiin kylmänsodan vakoiluun ja vastavakoiluun sekä salaliittoteorioihin. Kun en ole lukenut kirjasarjaa kronologisesti, olihan tämä sattumaotos, tuntui, että tässä kirjassa on enemmän vastauksia aiemmissa osissa esitettyihin kysymyksiin, kuin tilaa uusille kysymyksille. Mutta niitäkin Bradley ehti esittää. Flavian aloittaa tyttökoulun uudessa maassa. Siinä taitaa olla jo uusi siemen uuteen tarinaan... Ennen kuin uusi de Luce -teos tulee ulos, täytyy ehtiä perehtyä niihin aiempiin osiin tässä setissä, sillä sen verran hämmästyttävä neito ja hänen keittotaitonsa ovat olleet, että niihin minä ainakin jäin nyt vahvasti koukkuun.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...