Aundrey Magee: Sopimus

Kannen suunnittelu: Emmi Kyytsönen

Aundrey Magee

 

Sopimus

The Undertaking

2013

 

Suomennos: Heli Naski
 

Atena

2015

 

 "Tämä ei ole elämää Gunkel. Tämä on kuolemaa. Kävelevää kuolemaa."

Peter Faber sotakaverilleen Gunkelille

 

 

 

 

 

Kirjastolaina

 

Andrey Magee on irlantilaisuudestaan huolimatta tehnyt vaikuttavan kertomuksensa siitä, mitä natsisaksalainen sotilas on eturintamassa voinut nähdä ja kokea. Hän kirjoittaa rehdisti  millainen on todellinen sota kotirintamalla ja etulinjassa. Useinmiten nämä romaanit ovat olleet miesten kirjoittamia. Nyt Magee kirjoittaa sodasta naisen intuitiolla miessotilaan silmin ja tulos menee tanakasti ihon alle. Se pyrkii nostattamaan ihokarvoja väkisin pystyy silkasta sodan inhasta ja mielettömyydestä.

 

Magee ajoittaa kirjansa siihen II maailmansodan aikaan, jossa Operaatio Barbarosa on käynnistynyt ja saksalaiset ovat aloittaneet suurhyökkäyksensä Neuvostoliittoon syksyllä 1941. Vastaan saksalaisia tulevat niin "kenraali lieju kuin anoppi pakkanen" ja tulos koettelee inhimillisyyden sietorajoja. Loppujen lopulta Natsi-armeija marssii kohden omaa tuhoaan, Stalingradin motitusta, nälän murjoessa vatsalaukkua ja kehossa omana armeijanaan kulkevat myös kutisevat täikompanjat...

 

Kirjailija asettaa tarinalleen mielenkiintoisen lähtötilanteen: Peter Faber on loman tarpeessa rintamalla ja pestautuu siksi avioliittotoimiston asiakkaaksi etsiäkseen itselleen vaimoa. Katarina Spinel on sotatilanteessa rouvatitteliä vailla ja hänellä on halua päästä pois vanhempien helmoista. Katkerimmissa tapauksissa mahdollinen sotaleskeys antaisi ainakin jonkilaisen turvan tulevaisuuden elinoloihin.

Sotilaspastori puhui ja muutamassa minuutissa Faber oli vihitty Berliinissä asuvan naisen kanssa, jota hän ei ollut koskaan tavannut. Puolentoistta tuhannen kilometrin päässä täsmälleen samalla hetkellä nainen osallistui samanlaiseen seremoniaan, jonka todistajana olivat hänen isänsä ja äitinsä; se oli hänen osuutensa sotasopimuksesta, joka takasi Faberille naimaloman ja hänelle leskeneläkkeen, mikäli Faber kaatuisi.

 

Kun vastavihitty aviopari tapaa toisensa, ei rakkaus roihahda, ainakaan Katharinan puolelta, ensisilmäyksellä. Mies lemuaa ja kehossa siellä täällä kuhisee täitä.

 

"Mitä sinä odotit, Katharina? Casanovaa? Valitsit minut jostain hemmetin luettelosta."

"Ja tein ilmeisesti huonon valinnan."

"Kiitos."

"Tulit tänne pää täynnä täitä ja niin kauhean hajuisena, että pelkäsin oksentavani. Mitäkö odotin? Miestä, joka olisi vaivautunut peseytymään." 

Alkuvaikeudet voitettuaan pieni kipinä alkaa elää ja Katharina alkaa odottaa vauvaa. Mies palaa rintamalle ja Katharina jää kotiin kaipaamaan epätietoisena siitä, mitä Peterille todella tapahtuu ja tuleeko hän elävänä takaisin. Todellisuus on kuitenkin tarua ihmeellisempää. Kirjassa Magee kirjoittaa inhorealistisesti siitä, miten harhassa kotirintama on elänyt ja mihin harhaan he ovat uskoneet. Kun todellisuus todella lyö läpi, on kalkki ollut karvasta ja katkeraa.

 

Nina "Yöpöydän kirjoista" on löytänyt ne sanat, joita itse hain. Tähän sitaattiin voin hyvin kiteyttää tämän kirjan jälkimaun. Hän kirjoittaa blogissaan 6.7.2015 kirjasta näin:

 

"Mageen defaitistinen romaani haisee savulta, vereltä ja inhimillisiltä eritteiltä. Sopimus on karu, paikoin julma ja hyvin raadollinen kertomus siitä, kuinka sodassa on aina vain häviäjiä. Teos näyttää tappamisen traumatisoimat sotilaat talviaamun kalpeassa valossa, vailla sakarin sädekehää - hetkellä, jolloin he tajuavat olevansa vain tykinruokaa kaiken ahmivan ja mistään välittämättömän, nälkäisen sodan edessä. Sopimus ei ole hyvän mielen kirja, sillä se kuvaa sodan julmana ja paljaana kaikesta koristeellisuudesta, kaunistelematta tuhottuja kaupunkeja ja rikottuja ihmisiä. Siksi se onkin yksi parhaista lukemistani sodan ajan kuvauksista."

Tämäkin kirja löytää Helmet-haastelistalle. Siellä se on kohdassa 2. Kirjablogissa kehuttu kirja.