Villa Speranza
Otava 2017
270 sivua
270 sivua
Kirjastolaina
Toimittaja Silja Salo on tulossa Pesarista ostoksille pieneen italialaiseen kylään. Samaan aikaan kylässä on asioimassa myös laulaja Eva Moretti sihteerinsä kanssa. Kaupan parkkipaikalla on käydä köpelösti, kun pakettiauto syöksyi kohden parkkipaikkaa. Rouva Moretti ei ollut havainnut yliajonvaaraa, mutta Siljapa näki ja veti hänet mukaansa ruohikkoon. Pakettiauto sitävastoin ajautui päin Siljan vuokraamaa pikkuautoa ja romutti sen täysin. Tämä onnekas "pelastusoperaatio" vuoksi Silja sai kutsun mielenkiintoiseen Villa Speranzan huvilaan. Toimittaja kun oli, hän sai tehdä myös harvinaisen erikoishaastattelun tästä, isojen lavojen sopraanodiivasta, Villa Speranzan tähdestä.
Villa Speranza on huvila, joka on ollut Eva Morettin ensimmäisen miehen Alessandro Morettin suvun huvilana jo vuosien ajan. Hämeen-Anttila kuvaa talon mystiseksi rakennukseksi, jossa on jotain samaa taikaa, mikä valloittaa niin lukijansa kuin tarinan päähenkilön Siljankin. Tässä talossa Silja tapaa Evan perheen: aviomiehen, tytär- ja poikapuolen sekä diivan siskon ja herkullisen kattauksen henkilökuntaa. Kattauksestapa puuheenollen kirja herkuttelee italialaiseen tapaa myös tuoksuilla ja mauilla. Pöydän antimista nautitaan pitkään ja hartaasti suurella joukolla.
Niin kuin olen monesti jo näissä kirja-arviopostauksissani kertonut, olen lukija, joka hahmottelee mielessään visuaalisesti tapahtumien kulun. Tässä kirjassa se oli helppoa ja maisemat/tilanteet tulvivat vaivatta "elävinä kuvina" mieleeni. Hämeen-Anttila visualisoi henkilönsä vaateparsi kerrallaan kulkemaan, milloin huvilassa ja sen lähiympäristössä. Se tuki tyylillään oivallisesti jouhevaa tarinankerrontaa.
Rivien väliin kirjailija on upottanut monenlaista teemaa. On rakkautta, kuolemaa, katkeruutta, mustasukkaisuutta ja vihaa. Jäinpä miettimään kirjan lukemisen jälkeen (toki vieläkin vaille vastausta) sitä, mikä ihme saa tekeemään ihmisestä pahan? Onko se ihmisen synnynnäinen ominaisuus vai onko se tulosta elämänkokemuksen ja ympäristön painolastista... Mielenkiintoinen henkilö, tässä suhteessa, on puutarhuri Herbert ja hänen tutkiva katseensa!
Villa Speranza on mielenkiintoinen teos. Tietysti Italian-tuntijalle se on makumuisto saapasmaasta ja sen Pesaro e Urbinon maakunnasta, mutta myös kirjan rakeenteesta päin katsottuna. Shokkialusta huolimatta tarinassa on hieno deduktiivinen ote, jolloin lopputulemaa on vaikeaa ennustaa. Toki matkanvarrella Hämeen-Anttila antaa viitteitä tulevasta, mutta ne pitävät kuitenkin oman salaisuutensa ihan lopputavuille asti. Hieno teos!
Tämäkin kirja löytää tiensä Helmet-listaukseen. Siellä se on kohdassa
Niin kuin olen monesti jo näissä kirja-arviopostauksissani kertonut, olen lukija, joka hahmottelee mielessään visuaalisesti tapahtumien kulun. Tässä kirjassa se oli helppoa ja maisemat/tilanteet tulvivat vaivatta "elävinä kuvina" mieleeni. Hämeen-Anttila visualisoi henkilönsä vaateparsi kerrallaan kulkemaan, milloin huvilassa ja sen lähiympäristössä. Se tuki tyylillään oivallisesti jouhevaa tarinankerrontaa.
Rivien väliin kirjailija on upottanut monenlaista teemaa. On rakkautta, kuolemaa, katkeruutta, mustasukkaisuutta ja vihaa. Jäinpä miettimään kirjan lukemisen jälkeen (toki vieläkin vaille vastausta) sitä, mikä ihme saa tekeemään ihmisestä pahan? Onko se ihmisen synnynnäinen ominaisuus vai onko se tulosta elämänkokemuksen ja ympäristön painolastista... Mielenkiintoinen henkilö, tässä suhteessa, on puutarhuri Herbert ja hänen tutkiva katseensa!
Villa Speranza on mielenkiintoinen teos. Tietysti Italian-tuntijalle se on makumuisto saapasmaasta ja sen Pesaro e Urbinon maakunnasta, mutta myös kirjan rakeenteesta päin katsottuna. Shokkialusta huolimatta tarinassa on hieno deduktiivinen ote, jolloin lopputulemaa on vaikeaa ennustaa. Toki matkanvarrella Hämeen-Anttila antaa viitteitä tulevasta, mutta ne pitävät kuitenkin oman salaisuutensa ihan lopputavuille asti. Hieno teos!
Tämäkin kirja löytää tiensä Helmet-listaukseen. Siellä se on kohdassa
28. Kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti