Emmanuelle Pirotte: Vielä tänään olemme elossa

Emmanuelle Pirotte

Vielä tänään olemme elossa

La petite fille et le SS

2015

 

Ranskankielestä suomentanut:

Lauri Holma

Teos perustuu Emmanuelle Pirotten ja Sylvester Sbillen elokuvakäsikirjotukseen

 

Minerva Kustannus

2017

 

255 sivua

Kirjastolaina

Pirotten kirjan tarina on järisyttävä, joka sijoittuu II maailmansodan loppunäytöksiin - Ardennien taistelu - Belgian ja Ranskan alueilla. Tässä taistelussa saksalaisilla oli yritys katkaista Britannian ja Yhdysvaltojen joukkojen välinen huoltoyhteys. Historiallisesti käynnissä oli myös operaatio Greif. Tämän operaation tarkoituksena oli pukea saksalaissotilaat vihollisen käyttämiin sotavarusteisiin ja soluttaa heidät liittoutuneiden joukkoihin tai pyrkiä niiden läpi aina selustaan asti. Kirjan ajanjakso on vuodentaitteessa 1944 - 1945.

 

Tässä toiminnassa oli mukana toinen kirjan päähenkilöistä: Saksan armeijan erikoisjoukkojen sotilas Mathias Strauss, koulutettu tappaja. Hän oli kanadalaisen äidin ja saksalaisen isän poika, joka oli koiransa kanssa aiemmin viettänyt aikaa creek-intiaaniheimon parissa äitinsä kotimaassa. Sitä vastoin Renée on orpo juutalainen seitsenvuotias (ainakin oman muistinsa mukaan, tosin siitä ei ollut varmuutta kenelläkään) tyttö, jonka vanhemmat olivat joutuneet keskitysleirille. Hänen elämäänsä sota oli tullut todeksi niin, että elämä oli heitellyt häntä puolelta toiselle vailla vaikituista turvapaikkaa.

 

Kirjan alku on makaaberi. Pappi hylkää pienen tytön tienposkessa yhdysvaltalaiselta näyttävän jeepin kyytin, jossa on kaksi armeijan asepukuihin pukeutunutta sotilasta - saksalaisia! Tässä verisessä kohtaamisessa syntyy yhteys, jossa pienen juutalaistytön tummat silmät tekevät Mathiakseen vaikutuksen niin, että se säästää Renéen heti alkuunsa uhkaavasta tilanteesta. Myöhemmin Mathias löytää Renéelle turvan maalaistalosta Paquetten tilalta, jonka kellaritiloihin on majoittunut siviilejä - ensin myös saksalaisia sotilaita ja ajan kanssa yhdysvaltalaisia ryhmittymiä. Mathiaksen palatessa takaisin kellariin, se on täynnä amerikkalaisia ja tilan omaa siviiliväestöä, mutta tyttö on onneksi hengissä. Alkaa tahtojen taisto, paljastuuko Mathias amerikkalaisille soluttautujaksi?

Tätä postausta kirjotellessa tuli surffailtua monilla kirjabloggareiden sivustoilla ja samoihin ajatuksiin olen teidän kanssa tullut. Mm.  Piia/ Kirjamerestä ongittua kertoi blogissaan 22.11.2017, että häntä häiritsi koko luennan ajan miehen ja pienen tytön keskinäinen suhde. Sitäpä minäkin olen pohdiskellut ja pyöritellyt. Tämä sitaatti ajatelutti kirjan lukemisen jälkeen enemmänkin. Siinä on sisällytetty niin kovin paljon.

Tyttö oli vahva, vahvempi kuin kaikki tarmokkaat belgialaiset yhteensä. Vahvempi kuin Mathias, vahvempi kuin ihmisiä terrorisoivat SS-laumat. Vahvempi kuin muistot hiuksista ja kuolemasta. (mts. 126)

Emmanuelle Pirotten, Vielä tänään olemme elossa on palkittu esikoisteos. Se sai mm. vuonna 2016 parhaan historiallisen romaanin palkinnon Ranskassa. Viime vuonna tarina nähtiin ensimmäisen kerran valkokankaalla.

 

*****

Bloggarin huomautus marginaalissa:

Jos kirjan taistelukohtaukset yms. ovat oikein, niin tanssinharrastajana kävi silmääni pieni onneton paritanssin etikettikömmähdys, joka on esitetty tekstissä näin:

Ensin Mathias kieltäytyi kohteliaasti, mutta Jeanne vaati ja ohjasi miehen kädestä pitäen keskelle tanssilattiaa. Matias kiersi vasemman käsivartensa naisen ympärille ja nosti kevyesti oikeaa kättään, johon Jeanne tarttui. Tanssi alkoi.(mts. 174)

Perinteisessä suljetussa tanssiotteessa miehen oikea käsi on naisen selkäosassa, vasen käsi pitää naisen oikeaa kättä koholla (Tanssimoodi kertoo viejälle tarkemmin tanssiasennon ja partnerin paikan viejän edessä). Tällaista tanssiasentoa on perusteltu sillä, että aatelismiehen pukuun kuului miekka, jonka huotra on ollut miehen lantion vasemmalla puolella.