John Boyne: Tarkoin vartioitu talo

Kannen kuvitus ja suunnittelu: Estudioidee
Suomenkielinen kansi: Helin Sepa

John Boyne

Tarkoin vartioitu talo

The House of Special Purpose

2009

Suomennos: Laura Beck

Bazar kustannus

2011

Kirjastolaina

Tähän Boynen tuotantoon olen jäänyt koukkuun lähes välittömästi, kun luin ensimmäisen hänen kirjoittamansa kirjan. Tuo oli Poika vuoren huipulla. Tuo kirja ihastutti ja lähes niiltä jaloilta kävin lainaamassa lähikirjastostani Poika raidallisessa pyjamassa -kirjan. Nämä kirjat olivat tie sille ajatukselle, että haluan ehdottomasti lukea tämän miehen tuotantoa lisää. Viime vierailu kirjastooni oli lähes toisinto edelliseen kertaan, sillä uutuushyllyssä ei ollut edelleenkään sellaista, mitä olisin halunnut tavata. Harmi. Sitten muistini onkaloista tuli ajatus Boynesta, joko olisi aika taas ottaa hänet esille. Marssin kirjastoluokan 84.2 alkumetreille ja löysin hänet. Luin selkämyksiä - Tarkoin vartioitu talo. Se tarttui käteeni ja ihastelin kantta. Minua ovat aina viehättäneet hevoset ja puukujat. En tavannut lainkaan kirjan taustaa, vaan tartuin siihen ja ajattelin, että sen täytyy olla hyvä, kun aikasemmatkin hänen kirjoittamansa kirjat ovat purreet minuun niin hyvin. Samaan syssyyn totean, että ehdottoman hyvä oli tämäkin kirja. Se täytyy todeta.

Tätä kirjaa on bloggareiden toimesta hyvin esitelty ja luettu runsaasti, joten en kerro sen juonta sen enempää. Kirjan keskiössä on Venäjän viimeisen tsaarin perhe. Boyne tuo nämä henkilöt hyvin lähelle lukijaa. Minä, joka luen vahvasti visualisoiden tarinaa, sain tästä paljon irti. Olen myös kerran käynyt Pietarissa, joka oli itselleni kulttuurishokki, kun näin sen kaiken loiston, jossa nämä todelliset henkilöt ovat asuneet ja elelleet. Samalla näin sen kolikon toisen puolen. Sen josta kirjan päähenkilö Georgi on kulttuurisesti kotoisin. Kuilu oli iso ja sitä oli ja on vaikeaa ymmärtää. Boyne kirjoittaa tarinansa vahvasti tunnettua historiaa myötäillen. Siinä kirjailija on kuitenkin ottanut omaa vapauttaan kertoa tarinaansa. Jotenkin yritin välttää historiantutkimuksen tuomaa uutta tietoa Romanovien kohtalosta, joka julkaistiin kirjan kirjoittamisen aikaan. Vaikeaa oli mieltää kirjan lopputulemaa siksi, miksi Boyne sen kirjoitti.

Tarkoin vartioitu talo tarinallisesti ottaa lukijansa pitävään otteeseensa, eikä jätä ennen kuin viimeinen rivi on luettu loppuun. Boynen kerronta on mielenkiintoisesti rakennettu. Ajanjaksot menevät ristiin ja tapahtumia on kerrottu ennen kuin kausaalisuhde on tapahtunut, mutta se toimi erityisen hyvin tässä kirjassa. Hyvä lukuromaanivalinta!

Kati Tervo: Sukupuu

Kati Tervo

Sukupuu

WSOY

2014

201 sivua + Heidi Hukkasen sukupuun piirros

Kirjastolaina

Miten ihmisen voisi suojella toiselta ihmiseltä. Jokaisen meistä pitäisi olla rauhoitettu. (mts. 194)

Viime kirjastoreissu tuppasi olla minulla tyhjän kassin -reissu. Menin tutusti hetimiten uutuushyllykön luokse pääportaat kiivettyäni - niin kuin tapanani on ollut. No, tällä erää tuo hyllyteline oli täynnä sellaista, joka ei minua napannut. Matkani jatkui kuitenkin luokkaan 84.2, jossa ovat ns. suomenkielinen kertomakirjallisuus. Siis sinne ja kärryjen luokse. Siellä odotti minua Kati Tervon vuonna 2014 julkaistu Sukupuu. Olin aikaisemmin häneltä lukenut Rapsuta minua ja muita kirjoituksia ja ihastunut Tervon tekstiin, joten tämä Sukupuu tipahti oitis lainattavien kassiin. Se kannatti.

Jos olet aikaisemmin lukenut tätä avointa lukupäiväkirjaani, niin olet kai huomannut sen, että minua kiinnostaa sukututkimus. Joten sekin on tietysti yksi syy, miksi tämä kirja nappasi. Sukujen tarinat ovat aina uniikkeja kertomuksia, vaikka niissä olisikin samanlaisia piirteitä ja kohtaloita muiden kanssa. Hukkasten ja Schumachereiden sukutarina on kiehtovasti rakennettu, josta kumpusi Tervon käsissä kiehtova kombinaatio, - sukupuu, jonka huipulla yhdellä lehdellä on Heidi Hukkanen.

Kuin Grimmin satujen klassikossa esiintyy Punahilkka, pieni tyttö, joka tapasi suden isoäidin luona. Saman tunteen on kai Heidikin kokenut, kun on tytöntyllerönä käynyt isoäitiään tapaamassa. Mummu on muuttunut sudeksi (mts. 20.) Heidi vierastaa ja pelkää Adele-mummua. Mummu on erilainen.

Tervo kirjoittaa Sukupuunsa naisten tarinaksi. Oman äänensä tarinaan ovat antaneet seitsemän naista. Siinä kuullaan isomummuja, dresdeniläistä Berthaa ja tamperelaista Liisaa. Heidin pelkäämä mummu Adele, joka tuli Johanneksen rakkauden takia yli meren Suomeen. Mummun sisarrukset Verna, joka karkasi Yhdysvaltoihin, ja hauras pikkusisko Flora, jolla oli Natsi-Saksan unohdetun uhrin karmea kohtalo edessään. Unohtamatta tomeraa Hanna-tätiä. Heidin aikaisempien esivanhempien tarinoissa miehet eivät ole pääosissa, vaan vaikuttavat taustalla marginaalissa. Ilman heitä, ei tämä olisi niin vaikuttava, mitä on.

Rapsuta minua ja muita kirjoituksia -kirjassa ihastutti Tervon napakka kieli ja lyhyet luvut. Tämäkään kirja ei tee siinä poikkeusta. Turhat lorut pois -tyyliin. Se sopi hyvin sukupuun kuvaukseen. Pienesstä suvusta mudostui suuri tarina.

Vaikka tämän kirjan ilmestymisestä on jo neljättä syksyä, niin minulle tämä kirja on yksi syksyn helmistä. Tämän vuoden Helmet-listauksessa se on kohdassa 1. Kirjassa muutetaan.

Jukka-Pekka Palviainen: Ääniä rappukäytävässä

Jukka-Pekka Palviainen

Ääniä rappukäytävässä

Karisto

2018

182 sivua

Jukka-Pekka Palviainen on kirjoittanut ikiriemukkaan kirjan meille kerrostalokyttäyksen tunnelmista nauttiville, jotka surisevina kärpäsinä tarkkailevat hyörintää tuulikaapin ikkunalasia vasten. Nautin kirjasta suunnattomasti, ja hiljaa hyrisin sitä kärpäsen surinaa suurempien naurujen välissä. Palviainen on osannut tarttua yhteen suomalaisen asumismuodon kipeimpään akileenkantapäähän, ja kertoa asumisoloista ironisesti, että näinhän se asia muuten on, ettekö muka huomaa?

Palviaisen kirjassa fil.lis. Paul Kataja on työtön. Hän on henkeen ja vereen hallituksen puheenjohtaja asunto-osakeyhtiössä, jossa asuu kaiken karvaista väkeä: homopariskunta, alkoholistiperhe ja Veronica... Talon elämää kirjailija kertoon Paulin silmälasien läpi.

Valvontakamerat, tietysti niitä tarvitaan ja ehdottomasti Paul niitä tarvitsee, jotta järjestyssääntöjen noudattaminen ja niiden valvonta olisi tehokasta ja tasapuolista - varsinkin yöaikaan. Muutenkin Paul viettää öitä tietokoneen suosiollisella avustuksella. Lola on hänen seuranaan maksullisena nettivieraana aina kun siltä tuntuu. Oman tilansa ottaa myös syöpäsairas äiti.

Aktiivisuusedellytys on tuttu myös Paul Katajalle ja akateemisen työttömän arkea täyttävät työllisyyskurssit ja oman elämän aktivointi. Näillä kursseilla on myös tuttuja - tuo epäsosiaalinen naapuri-Korttanainen. Palviainen kirjoittaa uskottavasti työllisyyskurssien tenhosta. Se on juuri sitä, jos et ole päässyt/joutunut tekemisiin niiden kanssa. Mutta värikästä on myös Paulin asukkaiden elämäkin taloyhtiössä, jossa oman siivun saa myös alakertaan asumaan asettuva Veronica omine omituisuuksineen ja tapoineen.

Palviainen on kirjoittanut huippuhumoristisen sarkasmilla kuorrutetun kirjasen, joka osaa todella nauraa meille kaikille, jotka ovat olleet tai par'aikaa ovat asukkaina taloyhtiössä ja vieläpä kerrostalossa.

Tämä kirja on Helmet-kirja. Tämän vuoden listalla sen olen sijoittanut kohtaan 4. Kirjan nimessa on jonkin paikka - Ääniä rappukäytävässä.

Jeremy Archer: Maksun aika

Jeffrey Archer

Maksun aika

Be Careful What You Wish For

2014

Clifton kronikka osa 4

Suomennos: Susanna Tuomi-Giddings

Sitruuna Kustannus Oy

Kustantajan arvostelukappale

Kiitos teille!

Edellisen, kolmannen, osan tavoin Archer paljastaa kirjan prologissa edellisen osan lopputuleman, niin tässäkin kirjassa. Isän synnithän loppuu tapahtumaan, jossa Harryn ja Emma Cliftonin poika, Sebastian, joutuu auto-onnettomuuteen Bruno Martinezin kanssa. Ilmaan jäi se, miten hullusti tässä oikein kävi. No, Sebastian siinä säästyi, ja Brunolle kävi huonommin. Muuten tämä kirja loppui ihan vastaavanlaiseen tilanteeseen: laivalla on tapahtunut attentaatti, mutta miten kävi, sitä täytyy odottaa seuraavan kirjaan asti. 

Maksun aika on hyppy brittiläiseen elämänmenoon vuosien 1957 - 1964 ajanjaksolle. Kirja kerronta jäsentyy tutusti päähenkilöiden nimien alle. Archer on järjestänyt henkilögallerian jäsenille toinen toistaan juonikkaampien tapahtumien keskelle. Tällä kertaa teemoina ovat naisen "lasikatot", kun hallituksen puheenjohtajaa valitaan. Kalatahnapurnukat, joihin Jessica tutustuu omalla tavallaan ja kaiken kukkuraksi ihana Lady Virginia Fenwick, joka ampuu oman nuolensa Jessican tulevaisuuden eteen. Pian edessä on seitsemänkymmentä luku ja brittien saarivaltiossa kuohuu. Irlannista kuullaan uutisia, IRA:n, Irlannin tasavaltalaisarmeijan, iskuista, joita tapahtui niin Pohjois-Irlannissa ja muualla brittiläisen liike-elämän kohteissa. Onko jo Barringtonit näiden tapahtumien keskellä? Sitä ei Archer ihan selvästi kerro. Kenties?

Kirjan keskiössä on kuitenkin Barringtonin varustamon suur-koitos Buckingham-alus, ja sen rakennusprojekti. Lontoon pörssissä on kuhinaa ja Barringtonin osakkeillakin keinotellaan. Archer herkuttelee todella tällä teemalla, ja kehittelee siitä muhevan keitoksen. Brittiläisen yhteiskunnan toiminta - noin muutenkin - on Archerin kirjoissa näyttävästi esillä. Onhan hänellä ns. oma lehmä ojassa - elinikäinen päärin arvo ja tuoli ylähuoneessa.

Minä nautin tästä kirjasta. Se oli makoisa kuin mausteinen joulunalusglögi piparkakun kaverina. Suosittelen sitä sinulle, vaikka tulevan isänpäivän käärepaperiin kiedottavaksi rusetin alle! Vielä ehdit!

Hyvää isänpäivää teille isit!