Milja Kaunisto
Tulenpunainen kabaree
Gummerus
281 sivua
Kirjastolaina
Tulenpunainen kabaree vie lukijansa viime vuosisadan alkuun värikylläiseen Pariisiin, jossa valmistaudutaan pian alkavaan maailmannäyttelyyn. Montmartre oli tuohon aikaan pahamainen taiteilijoiden piirittämä kylä Pariisin pohjoisosissa, jossa useamman viljamyllyn ja viininpuristamon seuraksi syttyi Josep Ollderin ja Charles Zidlerin punasta syntistä valoa hehkuva bordellin "lamppu" - Moulin Rouge. Tähän tunnelmaan Kaunisto on luonut oman romaanin, joka "hehkuu" entisaikojen kabareitten tunnelmaa, järjestyen lopulta kutkuttavasti salapoliisiromaaniksi.
Tuo hehku tuntui ihan omassa kotikirjastossani. Tämän kirjan, niin kuin niin monet uutukaiset, nappasin uutuustelineestä, jonka eteen ja ympärille oli tuolloin kerääntynyt pienoinen piiri. En voi kuin hymyillen muistella erään vanhemman rouvan paheksuvaa ilmettä vieressäni, kun nappasin kirjan sen suuremmin sitä tavailematta koriini - hänenkin katse oli kait osunut punaista hehkua värittyneeseen kanteen, johon on kuvattu pahaenteinen nainen ja sana kabaree. Tiesin jo silloin, että tämän kirjan kanssa tulen viihtymään - niin todella kävi.
Tulenpunainen kabareessa tuli palaa muutenkin kuin syntisessä mielessä. Kaunisto punoo kirjaansa kaksi erillistä tarinaa. Todellinen pyromani tekee omia temppujaan ja sytyttää ilotaloja tulimereksi kesken esitysten. Kuka on noiden liekkimerien takana? Toisaalta etsitään kirjan päähenkilöksi nousevan naisvankilan vartijakokelaan ja siellä lapsuutensa viettäneen Albert S. Grosjeanin juuria. Hän kuuleekin tietoja omasta äidistään. Nuo tiedot tekevät entisestä "kodista" ja turvapaikasta pelottavan paikan. Albert joutuu Pariisin pahamaineisille kujille etsimään identiteettiään. Siellä viihtyvät myös suomalaiset taiteilijat, joista Ville Vallgren, tuo Havis Amandan patsaan tekijä, viimeistelee veistosta Venäjän tsaarista maailmannäyttelyn Suomen suurruhtinaskunnan omalle osastolle ateljeessaan.
Kirjan henkilökaarti on yhtä värikäs kuin on punaisena hehkuna piirtyvä liekkimeri. Jo pienoinen tovi kirjan kansien sulkemisen jälkeen mieleeni jäi Haikara niminen nainen, joka oli eristetty omaan kerrokseensa naisvankilassa. Hänen olemassa olonsa oli muille vangeille mysteeri, jota ei kukaan ollut nähnyt. Hänet vai tiedettiin olevan yläkerroksessa. Toisaalta nuo todelliset luonnolliset henkilöt: Ville Vallgren ja Picasso ovat mielenkiintoisia sivurooleja koukuttavassa tarinassa.
Hyvä kirja-avaus Milja Kauniston tuotantoon. Suosittelen!
Kiva kun postasit tästä kirjasta. Minulla se odottaa hyllyssä. Siinä on niin viehättävä kansi.
VastaaPoistaAnneli, kansi on kiehtova ja ilmentää hienosti sitä tunnelmaa, joka on rivien lomaan upotettu🤗
VastaaPoistaTämä oli yllättävän kepeä Kauniston muihin kirjoihin verrattuna, kun olen tottunut lukemaan paljon paksumpia kirjoja, joissa on ollut runsaasti historian havinaa.
VastaaPoistaTykkäsin kuitenkin.
Mai, kiva että sinäkin pidit tästä. Hyvä hyppy Kauniston tuotantoon!
VastaaPoista