Laura Halminen: Upseeri ja vakooja - suomalaisloikkari Emil Vaateri

 Laura Halminen

Upseeri ja vakooja 

- suomalaisloikkari 
Emil Vaateri

Docendo

2023

261 sivua + lähdeluettelo

Kirjastolaina

Eletään heinäkuun puoliväliä vuonna 1941. Vänrikki Mäkisen partio on Raja-Karjalassa Lehmivaaran-Uuksun tiellä. Edessään tiellä he näkevät puna-armeijan upseerin asuun pukeutuneen sotilaan yllättäen. Vänrikki nostaa kiväärinsä tanaan ja kehottaa sotilasta antautumaan niin venäjäksi kuin suomeksi. Mies ei tottele vaan säpsähdettyään lähtee juoksemaan ja ampuu suomalaispartiota pistoolillaan. Suomalaispartiolle puna-armeijan sotilas vastasi ilman vierasta korostusta: "Enkä antaudu, saatanan lahtarit".  (mts.166 - 167)

Tämä kohtaus metsässä on kohtalokas, jossa puna-armeijan upseeri Emil Vaateri saa surmansa. Vuosia myöhemmin Vänrikki Mäkisen kuoltua, hänen poikansa Matti löytää isänsä pesästä mm. venäläisen sormuksen, kokardin sekä passin ja päättää selvittää, millainen tarina löytyy näiden esineiden takaa?

Tutkimus alkaa Helsingin sota-arkiston uumenista. Näiden tietojen avulla Matti löytää tiensä Lappeenrantaan Emil Vaaterin velipuolen Toivon luo. Vierailu on kohtelias, mutta vielä ei päästä eteenpäin. Vasta seuraava polvi on kiinnostunut rajantakaisen tutkimusmatkaan selvittelemään sitä, mitä Venäjällä tiedetään sukulaismiehen kohtalosta.

Täytyy mennä tarpeeksi kauas, että näkee lähelle. Näin on Laura Halminen tehnyt. Hänen avomiehensä äiti on omaa sukua Vaateri. Koulutukseltaan Halminen ei ole tutkija, vaan Helsingin Sanomien toimittaja, joka on piirtänyt lukijalle mielenkiintoisen narratiivisen tutkimusmatkan Emil Vaaterin jäljille. 

Kirjassa on kattava lähdeluettelo, ja se sisältää runsaasti kuvitusta Vaatereiden sukuarkistosta ja SA-kuvasta.

Tämä kirja tuli luettua kertaistumisella, hienosti kirjoitettu mielenkiintoisesta henkilöstä ja tutkimuskohteesta. Suosittelen!

Juha Hernesniemi: Aivokirurgin muistelmat

Martti Ruokonen& HUS-arkisto

 Juha Hernesniemi

Aivokirurgin muistelmat

487 sivua

WSOY

Kirjastolaina

Pienessä mökissä suurten ikäluokkien jatkeeksi Kannuksessa sotien jälkeen syntyi Juha Hernesniemi, jonka nimi on jäänyt lääketieteen historiaan arvostettuna aivokirurgina. Hernesniemi pelasti monen ihmisen elämän oman uransa aikana. Mukaan luettuna ne tapaukset, joihin oli ehditty lyödä jo toivottoman tapauksen -leimat.

Lääketieteen opinnot hän aloitti Sveitsissä, koska Helsingin yliopistoon ei lääkäreiden oppiin päässyt - "onnekseen" - niin hän on todennut. Toki väitöskirja tuli myöhemmin tehtyä Helsinkiin. Vuonna 1976 Hernesniemi leikkasi ensimmäisen valtimon pullistuman - ja se oli menoa, sille tielle hän jäi. Sieltä löytyi kokemansa flow-tila, jota on vaikeaa toisille sanoittaa, jos sitä ei ole itse kokenut. Se on tajunnanvirtaa, jossa keskittymiskyky on suuntautunut vain ydin tekemiseen - tietoisuus ympäröivästä tilasta katoaa tyystin pois.... 

Juha Hernesniemen omaelämäkerta on kronologisesti jäsentynyt kokonaisuus. Siinä kuvastuu hyvin kirurgin suunnitelmallinen toimintatapa, Teos on kuin haasteellinen leikkaussuunnitelma, jota on käännelty ja pyöritelty yhdessä tutun tiimin kanssa, kuitenkin orkestroijana ja operoijana kirurgi itse tekee fyysisen työn. Tuloksena on mielenkiintoinen kurkistus ihan toiseen maailmaan.

Hernesniemi kirjoittaa luontevasti haasteellisista leikkauksista, joista kaikki eivät ole menneet niin kuin on ennalta kuviteltu. Leikkaus fyysisenä toimintona on mennyt hyvin, siitä huolimatta potilas on menehtynyt. Tämä on tragedia aina operoijalle ja hänen tiimilleen, josta seuraava onnistunut operaatio päästää yli. Aina näin ei ole käynyt ja muistin lokeroista nousee tapauksia, joita ei voi unohtaa. Jokainen avaus ja viilto ovat ainutkertaisia, jotka opettavat operoijaa aina omalla uniikilla tavallaan, jota ei voi tehdä enää uusiksi. Kuoleman vaara on todellisuus leikkaussalissa, joka tulee tiedostaa ja joka pitää nöyränä työnsä ääressä. Sitä on huippukirurgikin työssään kunnioittanut. Elämä on aina ainutkertaista.

En ole koskaan katunut neurokirurgiksi ryhtymistä. Raskasta on kyllä ollut. Mutta raskas on keveää, kun on sisäinen palo, tunne että on oikealla alalla, tekee jotakin tärkeää.

                                                    Juha Hernesniemi

Juha Hernesniemi menehtyi 25. kesäkuuta 2023.