keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Max Manner: Mayra

Kannen kuva: Asko Kũnnap
Max Manner

Mayra

Arktinen banaani
 
326 sivua
 

 
Kirjastolaina







 
Se on aikuisella tavalla romanttinen tarina ihmisistä ”kolmannen iän” kynnyksellä. Mayra on myös kertomus parantumattomasta sairaudesta sekä mahdollisuudesta päättää itse omasta elämästä ja sen loppumisesta.  (Max Manner)
 
Max Manner on  minulle tuntematon kirjailija. Tässä on nyt siis kyseessä ensi tutustuminen Mannerin tuotantoon. Kirjan takakansi kertoo, että kyseessä ei ole ihan uusi tulokas kirjailijoiden keskuudessa, vaan Manner on tuonut rikosromaaneja lukijoidensa eteen kymmenen kappaletta.

Kirjassa ensimmäinen luku ei ollut ihan sitä, mitä herkästä kirjasta voisi odottaa. Itse asiassa siinä oli niin inhaa tekstiä, että oli vähällä jättää koko juttu lukematta. Hyppäsin sivuja yli ja käänsin katseeni lukuun kaksi. Se temppu kannatti, sillä siitä vasta kunnon tarina alkoi. (Kirja alku tuli sitten luettua vasta jälkikäteen. Itse asiassa hyvä niin, koska se sulki tarinan.) 
 
Manner on kirjoittanut kirjan, jossa on ihanaa aikuisten romantiikkaa. Heikki Savolainen on sairaseläkkeelle joutunut sinfoniaorkesterin sellisti. Heikillä on kaksi aikuista lasta tytär ja poika, jotka molemmat ovat jo lentäneet pois pesästä. Tätä tyhjentynyttä pesää asustaa omakotitalossa Heikki ja Anna-Liisa yhdessä. Eräänä aamuna tuisku on lentänyt ja samalla keli on lähes mahdoton, eikä Heikilläkään ole paras mahdollinen aamu, niveliä kolottaa taitaa tulla lääkärireissu. Vaimo tekee lähtöä töihin ja kyselee mieheltään halukkuutta heittää hänet. Mies epäröi oloaan ja tokaisee, että onhan autossa hyvät talvirenkaat. Niillä pitäisi hyvin päästä.
 
Sitten tapahtuu kolari, jossa Anna-Liisa on mukana. Hän menehtyy myöhemmin sairaalassa saamiinsa vammoihin. Heikin elämä saa uuden käänteen.
 
Murhe vie miestä. Onneksi on luottoystävä Jouko, joka yrittää omalla tavalla rohkaista miestä syövereistä takaisin normiraiteille. Heikki kaipaa vaimoaan ja vierailee usein hautausmaalla, jonne vaimo on laskettu mullan alle. Siellä Heikki tapaa Eevan ja se on sitten menoa niin, että sukat pyörähtävät kerran jos toisenkin, eikä miehellä tunnu tilanteeseen olevan enää mitään sanomista.
 
Tämä netin sosiaalinen media on ihmeellinen. Sen huomaa myös Heikki. Vanha rakkaus Mayra ottaa Heikin naamakirjaan yhteyttä ja ilmoittelee itsestään Espanjan kuuman auringon alta. Ihana Mayra, taidemaalari ja Eeva, varakas lakitoimiston yrittäjä, Heikki on äkkiä tahtomattaan kahden naisen loukussa.

Erityisesti minua viehätti tässä kirjassa runsas, mutta taitavasti kirjoitettu dialogi. Se vei ja kehysti hyvin tarinaa. Mayra on vahva, seesteinen ihmissuhderomaani, jossa on tarjottimella yllättäviä ja dramatiikkaa uhkuvia käänteitä. Hyvä luettava pimeneviin iltoihin.

Tässäkin kirjassa on ainesta Helmet-listaukseen. Tällä kertaa, tietysti, paikka löytyy Schindlerin listan kaverina kohdasta 35 . Kirjassa on erisnimi.