Tatiana de Rosnay: Nimeni on Sarah

Kansikuva Hugo Produktions Studio 37 - 
TFI - Doits Audiovisuel France 2 Cinèma
Suomenkielinen kansi Nic Oxby

Tatiana de Rosnay

Nimeni on Sarah

Sarah's Key

2006

Suomennos: Irmeli Ruuska

Bazar Kustannus

2. painos

"pokkari"

354 sivua

Kirja on julkaistu 2008 nimellä Avain (WSOY)

Kirjastolaina

Käsissäni on ollut nyt muutaman päivän ajan vahva kirja. Niin vahva, että en oikeen pysty kertomaan, millaisia mietteitä koin tarinaa lukiessani. Olen lukija, joka visualisoi tekstiä samalla kuin luen. Mitä koskettavampi on tarina, sitä vahvemmat ovat mielessä liikkuvat kuvat. Tämän tekstin kohdalla elin vahvasti "mukana". Kylmät väreet meni selkäpiissäni, kun luin Sarahin (Sirkan) pakoa leiristä ja kohdatessaan veljensä jäänteet salakomerossa. Ne vetivät hiljaiseksi ja huokaisten laskin tuolloin kirjan syliini. 

Sarah ei ollut kuulevinaan, nosti vain avaimen lattialta ja hapuili lukkoa. Häntä hermostutti, hän oli kärsimätön. Kesti hetken ennen kuin se onnistui. Lopulta lukko loksahti, ja hän nykäisi salaoven auki. (mts.  201)

.....

Komeron perällä näkyi pieni möykky, liikkumaton, kokoon käpertynyt hahmo, ja sitten sarah erotti rakkaat, pienet kasvot, tunnistamattomiksi tummuneet.

Hän lyyhistyi uudestaan polvilleen ja huusi täyttä kurkkua, huusi äitiä, huusi isää, huusi Micheliä. (mts. 202)

Kirja on hienosti myös rakennettu. Alkuun kirjailija tutustuttaa kuudenkymmenen vuoden takaisia tapahtumia velodromilla rinnan "nykyhetkeen",  jolloin toimittaja Julia Jarmond saa tehtäväkseen kirjoittaa "mustasta päivästä" lehtijutun. Nämä kaksi tarinaa kulkevat toistensa lomassa. Oikeastaan koko kirjan tunnelma kulminoituu juuri tuohon Sarahin kotiinpaluuseen ja veljen löytymiseen. Sen jälkeen tarinaan tulee uusi vaihe - ikään kuin aukeaa tabula rasa. Olisin vielä halunut "kulkea" hetken Sarahin matkassa - mietiskelin.

Huikea tarina, joka kannatti ehdoitta lukea!