Terttu Autere: Kuokkavieraana kuolema

Kannen kuva: The advertising Archives
/Brideman Images

Terttu Autere

Kuokkavieraana kuolema

Karisto
2019

281 sivua

Kirjastolaina

Jos murhatutkinnassa on tyyliä ja eleganssia, sitä on Terttu Autere saanut tähän kirjaan yllin kyllin.

Tämä Kuokkavieraana kuolema on neljäs osa lääninetsivä Juhani Kuikan tutkimuksia raportoivassa kirjasarjassa. Huikea ja tyylikäs vanhanajan rikostutkinta Komisario Palmu -hengessä. Tässä on sitä jotain. Tuo jotain on ehdottomasti kerronnantaidossa. Autere on kirjoittanut kirjansa runsaaseen dialogin muotoon, jolloin sen lukeminen on helppoa ja vaivatonta. Tarina kulkee kuin itsestään. Tyylikkyys tulee ajankuvauksessa - ripaus ennen talvisotaa jossain päin itäisessä Suomessa - ilmeisesti lähellä Laatokan rantoja.

Lääninetsivä Juhani Kuikka on astellut Onervansa kanssa pitkin kirkonkäytävää ja sanoneet seremoniassa toisilleen tahtovansa rakastaa niin myötä- kuin vastamäessä. Hääjuhlaa vietetään ja laseja on kilistelty runsain mitoin, mutta sitten kuolema tulee "kuokkavieraaksi" ja rouva Enni Luden, yksi häävieraista, lyyhistyy pöytänsä ääreen. Heti kärkeen loppuu vasta vihittyjen kuherruskuukausi, ennen kuin se edes ehti alkaa, ja Juhani Kuikka joutuu tutkimaan kyseistä kuolemantapausta. Murhatutkinnaksihan se tietysti meni.

Rouva Enni Lunden oli Lummelahden kartanon rouva. Enni oli Onerva Ojalan tai nyttemin Onerva Kuikan äidin serkku tai jotain - Enni-tädiksi häntä oli kuitenkin perhepiirissä kutsuttu. Enni oli persoona. Tosin ei kovin pidetty mutta kuitenkin. Erityisesti hänen nappinsa oli vastakkain oman sisarensa kanssa. Välit olivat menneet nuoruuden ihastusten aikoihin, sillä Enni oli vetänyt välistä ja avioitui sisarensa sydämen valitun kanssa. Tuo mies oli kartanonherra Hedman. No, hautaan saattoi Enni kartanonherransa ja avioitui sittemmin liikemies Lundenin kanssa, joka oli Enniä huomattavasti vanhempi - taitaa olla onnen onkija tuumattiin tällöin monella laidalla. Velkaakin on liiketoiminnassa joutunut tekemään. Liekö hänessä murhaajan vikaa, kun lapsiakaan ei ollut siunaantunut.

Pikkukaupungin Seurahuone sliipattuine hovimestareineen ja kevytmielisine tarjoilijattarineen, sukulaiset ja tuttavat juhlatällingeissään, uteliaat naapurit ikkunaverhojen takana (kirjan takakansi) - tästä kaikessa on sitä eleganssia, josta Terttu Autere on loihtinut oivan murhatutkimuksen. Suosittelen sitä  Sinulle!