Tummat vedet

The Last Party

2022

Gummerus

2022

472 sivua

Arvostelukappale

Kiitos kustantajalle!

Clare Macintosh on tullut ryminällä dekkariväen tietoisuuteen edellisillä teoksillaan mm. Panttivanki vuonna 2021, oli monien kesälomalukemistossa päällimmäisinä. Tällä kertaa hän tuo dekkariväen luettavaksi Tummat vedet -teoksen, joka aloittaa uuden kirjasarjan, jonka hubina on rikosetsivä Ffion Morgan joukkoineen.

Muuten Tummat vedet on omistettu juuri Macintoshin omalle kirjakerholle!

Tätä, niin kuin edellistä Panttivanki -teosta, markkinoitiin verrattain voimaperäisesti suomalaisen kirjaväen keskuudessa. Etukannen liepeeseenkin on listattu monia tunnettuja kirjailijoiden mielipiteitä Tummat vedet -teoksesta vahvistamaan markkinointia. Tähän tyyliin tunnetut naiskirjailijat kertovat lukukokemuksestaan:

Ruth Ware:"Rakastuin rohkeaan, kompleksiseen etsivä Ffifon Morganiin".

Marian Keyes: "Täydellisen LOISTAVA".

Karin Slausghter: "Väkevä lukukokemus"

.... ja takakannen huipennuksessa on herkuteltu Patricia Cronwellin kommentilla näin:

"Herkullisen hauska, pirullisen älykäs, tuo mieleen Agatha Christien. Näistä juhlista et halua jäädä paitsi".

Tämän Tummat vedet -teos vie lukijan brittiläiseen miljööseen: Walesin ja Englannin rajaseuduille, jossa rajajärveltä Llyn Drychiltä löydetään miehen ruumis. Jotta kuolemantapaus saataisiin jonkinlaiseen alkuun, täytyy ensin ratkaista se, mille poliisipirille ja kreivikuntaan kuolinsyyntutkinta sijoittuu. Vastaus löytyy salomonin tuomiolla: tutkija molemmista maista: näin Ffion Morgan ja Leon Bardy joutuvat toistensa työpareiksi - pienet kun on piirit!

Macintoshin kirjan alkuperäinen nimi The Last Party - viimeinen juhla - on minusta parempi kuin tämä suomennetun teoksen nimi Tummat vedet. Se kuvaa kirjaa mielestäni paremmin. Kuollut mies on löydetty uudenvuodenaaton juhlien päätteeksi järven rannalta ja vieraita lomakylästä sekä juomaa on virrannut vuoden taittuessa tuoppitolkulla. Ffion tuntee nuo ihmiset ja pienen paikkakunnan maneerit. Mutta miksi rokkitähti on kuollut, ja mikä on motiivi. Siinä on kerrassaan parivaljakolle tutkittavaa.

Minulle kirjan rakenne on hankala. Tähän kirjaan Macintosh on saanut mahtumaan henkilögalleriaan niin runsaasti väkeä, että niiden kaikkien sisäistäminen on jo haaste sinällään. Toisaalta juonta kirjailija kuljettaa nykyajan lisäksi edellisessä kesän tapahtumissa. Olisiko toinen kerrontatapa istunut paremmin, mietin lukiessani, koska juonikokonaisuus on verrattain oivallinen?

Kirjan ratkaisu on kyllä ihan kelpo, jota lukija tuskin osaasi odottaa.

Mielenkiintoinen kirjasarjan avaus!