Susanna Välimäki
Syötävät sävelet
Vieraana säveltäjien pöydissä
Kirjapaja
2017
141 sivua
Kirjastolaina
Susanna Välimäki on löytänyt kirjalleen maukkaan aiheen: musiikin mestarit ja heidän lautastensa täytteet - siis luvassa on annos herkullista kulttuurihistoriaa. S'il vous plaît. Tutkija on käynyt kirjaansa varten penkomassa arkistoja 15 tunnetun säveltäjän ruoka- ja ruokailutapoja aina ruokaresepteihin asti.
Välimäki jaottelee kirjaansa kolmeen osaan: Taiturelliset kokit, Herkuttelevat syömärit ja Askeettiset tankkaajat.
Taiturelliset kokit
Heitä ovat: Nicolo Paganini, Chef Rossini, Giuseppe Verdi ja Claude Debussyn.
Heistä genovalainen Paganini (1782 - 1840) on ollut oman aikansa "metallimusiikin stara". Hän on kulkenut ruumiskärryjä muistuttavalla vaunuilla, pukeutui kuin pimeyden ruhtinas ja oli opiuminlaiha pistävine katseineen ja hampaattomine ikenineen. Hänen ulkoista habitustaan korostivat ylipitkät sormet ja liikataipuisat nivelet, jotka lavalla esiintyvällä viulistilla näyttivät yliluonnolliselta. Se sai monen kuulijan tekemään ristinmerkin kappaleiden välissä (mts.16)
Kun on puhe Paganinista ei voi olla mainitsematta verenpunaista tomaattikastiketta ja raviolia. Paganinin jäämistöstä löytyy resepti kuudelle hengelle, josta on tullut raviolihistorian klassikko kautta aikain. Tällä "herkuttelijan testamentillaan" hän teki lähtemättömän jäljen "rusottavan koisokasvin" ystäviin. (mts.19)
Toinen huomattava kokki näiden maestrojen joukosta on ehdottomasti italialais-ranskalainen oopperasäveltäjä Gioachino Rossini (1792 - 1868). Sen minkä säveltaide Rossinissa menetti sen gulinaristien makuhermot voittivat, nimittäin oopperoiden rikastuttama sävelnikkari lopetti ammattimaisen sävellystyönsä vain 37-vuotiaana antautuakseen raaka-aineiden makusinfonioiden rakenteluun. Kokonaan hän ei kuitenkaan luovaa säveliloitteluaan laittanut vakkansa kannen alle, vaan siitä saivat satunnaisesti nautiskella ruoansulatusta helpottamaan tehdyt sävellykset isännän tarjoamilla kynttiläillallisilla. Huomattakoon, että Rossini sävelsi vuosittain onnittelulaulun villakoiralleen tämän syntymäpäiväksi. Rossinin tavoin Ninikin oli perso ruoalle ja sen herkkuja olivat mm. saksanpähkinät.(mts. 23)
Ruokakriitikko Jean-Camille Fulbert-Dumonteilin (1831-1912) on todemmut, että Rossini oli erityisen loistokkaalla tuulella, kun hän valmisti tryffelikastiikkeessa sukeltelevia uunimakaroneja.
Mestari ruiskutti sienisoosin jauhoputkien sisään hopeisella ruiskulla, jonka hän oli teettänyt takoitusta varten hopeasepällä. Sitten hän laittoi terrakottavuoan uuniin, hellästi kuin lapsen kehtoon ja jäi vahtimaan sitä kuin lumottuna. Rossinin mukaan uunimakaronit kuiskivat säkeitä Danten Jumalaisesta näytelmästä. (mts. 27)
Herkuttelevat syömärit
Heitä olivat J.S. Bach, W.A. Mozart, Johannes Brahms, Maurice Ravel ja Alma Mahler.
Moni meistä muistaa Mozartin perheen ilottelut, mutta myös Johannes Brahmsille (1833 - 1897) jokainen ruokahetki oli juhlahetki, 'jos se epäonnistuu eli tilaan tyhmästi, kadun päätöstäni koko päivän' (mts59.) Brahmsille jokapäiväinen energiatankkaus oli hetki onneen. Hän ruokaili mielellään ulkona, ravintoloissa tai ystäviensä luona. Brahms ei koskaan perustanut omaa keittiötään tai saati perhettä, joille olisi rakennettu kotiruokaa. (mts. 59)
Brahms syntymäpäiven (7.5) tienoilla yleensä 12 - 16 vierasta kutsuttiin vuosittaisille parsakekkereille. Juhlien menyy oli aina sama: ostereita, kaviaaria, parsaa ja shampanjaa. Vielä nykyäänkin hänen musiikkinsa ystävät ympäri maailmaa kokoontuvat toukokuisin syömään joukolla tämän menyyn. Parsa on tapana nauttia voisulan tai hollanninkastikkeen kanssa, ja kylmät leikkeleet ovat wieniläiseen tapaan notkuvia. Ruoan kanssa käyty keskustelu on bramsmaista, jossa voimasanoja ei säästellä. Nauru on reipasta ja röhöttävää ja vähän väliä toikaistaan ''Laat jo lecker smecken' (mts. 67.)
Askeettiset tankkaajat
Heitä olivat: Gregorius Suuri, Hildegard Bingeniläinen, L. van Beethoven. Franz Liszt, Clara Schumann ja Gustav Mahler.
Säveltäjä Franz Lisztin (1811-1886) ruokavalion saneli huonot hampaat. Hän kärsi koko aikuisikänsä hampaiden kiinnityskudosta syövästä parodontiitista, jonka takia hän menetti hampaansa. Hän myös kärsi bruksismista, jolla oli parondoniittia tehostava vaikutus(mts. 105). Muutenkin ikääntyneenä terveys ei ollut Lisztin vahvinta aluetta. Häntä vaivasi suuongelmien lisäksi mm. kihti, sydänvaivat ja harmaakaihi. Hänelle oli aina myös maistunut alkoholi, jolla hän lääkitsi itseään niin ruumillisilta kuin henkisiltä vaivoilta. (mts. 108)
Liszt oli myös tupakkamies. Hänellä paloi suunsa edessä, aina valveilla ollessaan, joko piippu, tupakka tai sikari. Huone, jossa hän oleili, oli täynnä savua. Soito-oppilaskaan ei opettajan läsnä ollessa nähnyt nuotteja. Tosin tällä asialla ei ollut väliä, koska läksyt soitettiin Lisztin tunneilla aina ulkoa.(mts. 108).
Liszt sai useita tekohampaita. Jo konserttipianistiuransa lopetettuaan viideenkympin ikäisenä Lisztille tehtiin viiden ylähampaan setti, johon aluksi kuuluivat kaksi etuhammasta ja seitsenkymppisenä koko ylärivistö. Litsz piti tekohammaskalustoa ikävänä juttuna ja käyttikin niitä harvoin, joka on havaittavissa monissa kuvissa. Tästä syystä keittiötuotteet olivat lähinnä pehmeitä ruokia, liemiä ja sosekeittoja (mts. 105). Parsa maistui Lisztille erityisen hyvin (mts108.)
Susanna Välimäki on tehnyt herkullisen ruokakollaasin säveltaitajien pöydänantimiin. Tarkemmin näihin kattauksiin voit tutustua vielä muutamien päivien ajan Yle Areenan "Syötävät sävelet" -ohjelmasarjassa. Siinä Susanna Välimäki ja Janne Koskinen valmistavat säveltäjien kulttuurihistoriallisista resepteistä ruoka- ja juoma-annoksia. Näiden pariin pääset vaikka tästä.
Henkilökohtaisesti itse olen hyvän ruoan ja musiikin ystävä. Siksi tämän kirjan postaus kuuluu ehdottomasti Helmet-listalla kohtaan 4. Kirja lisää hyvinvointiasi.
Moni meistä muistaa Mozartin perheen ilottelut, mutta myös Johannes Brahmsille (1833 - 1897) jokainen ruokahetki oli juhlahetki, 'jos se epäonnistuu eli tilaan tyhmästi, kadun päätöstäni koko päivän' (mts59.) Brahmsille jokapäiväinen energiatankkaus oli hetki onneen. Hän ruokaili mielellään ulkona, ravintoloissa tai ystäviensä luona. Brahms ei koskaan perustanut omaa keittiötään tai saati perhettä, joille olisi rakennettu kotiruokaa. (mts. 59)
Brahms syntymäpäiven (7.5) tienoilla yleensä 12 - 16 vierasta kutsuttiin vuosittaisille parsakekkereille. Juhlien menyy oli aina sama: ostereita, kaviaaria, parsaa ja shampanjaa. Vielä nykyäänkin hänen musiikkinsa ystävät ympäri maailmaa kokoontuvat toukokuisin syömään joukolla tämän menyyn. Parsa on tapana nauttia voisulan tai hollanninkastikkeen kanssa, ja kylmät leikkeleet ovat wieniläiseen tapaan notkuvia. Ruoan kanssa käyty keskustelu on bramsmaista, jossa voimasanoja ei säästellä. Nauru on reipasta ja röhöttävää ja vähän väliä toikaistaan ''Laat jo lecker smecken' (mts. 67.)
Askeettiset tankkaajat
Heitä olivat: Gregorius Suuri, Hildegard Bingeniläinen, L. van Beethoven. Franz Liszt, Clara Schumann ja Gustav Mahler.
Säveltäjä Franz Lisztin (1811-1886) ruokavalion saneli huonot hampaat. Hän kärsi koko aikuisikänsä hampaiden kiinnityskudosta syövästä parodontiitista, jonka takia hän menetti hampaansa. Hän myös kärsi bruksismista, jolla oli parondoniittia tehostava vaikutus(mts. 105). Muutenkin ikääntyneenä terveys ei ollut Lisztin vahvinta aluetta. Häntä vaivasi suuongelmien lisäksi mm. kihti, sydänvaivat ja harmaakaihi. Hänelle oli aina myös maistunut alkoholi, jolla hän lääkitsi itseään niin ruumillisilta kuin henkisiltä vaivoilta. (mts. 108)
Liszt oli myös tupakkamies. Hänellä paloi suunsa edessä, aina valveilla ollessaan, joko piippu, tupakka tai sikari. Huone, jossa hän oleili, oli täynnä savua. Soito-oppilaskaan ei opettajan läsnä ollessa nähnyt nuotteja. Tosin tällä asialla ei ollut väliä, koska läksyt soitettiin Lisztin tunneilla aina ulkoa.(mts. 108).
Liszt sai useita tekohampaita. Jo konserttipianistiuransa lopetettuaan viideenkympin ikäisenä Lisztille tehtiin viiden ylähampaan setti, johon aluksi kuuluivat kaksi etuhammasta ja seitsenkymppisenä koko ylärivistö. Litsz piti tekohammaskalustoa ikävänä juttuna ja käyttikin niitä harvoin, joka on havaittavissa monissa kuvissa. Tästä syystä keittiötuotteet olivat lähinnä pehmeitä ruokia, liemiä ja sosekeittoja (mts. 105). Parsa maistui Lisztille erityisen hyvin (mts108.)
Susanna Välimäki on tehnyt herkullisen ruokakollaasin säveltaitajien pöydänantimiin. Tarkemmin näihin kattauksiin voit tutustua vielä muutamien päivien ajan Yle Areenan "Syötävät sävelet" -ohjelmasarjassa. Siinä Susanna Välimäki ja Janne Koskinen valmistavat säveltäjien kulttuurihistoriallisista resepteistä ruoka- ja juoma-annoksia. Näiden pariin pääset vaikka tästä.
Henkilökohtaisesti itse olen hyvän ruoan ja musiikin ystävä. Siksi tämän kirjan postaus kuuluu ehdottomasti Helmet-listalla kohtaan 4. Kirja lisää hyvinvointiasi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti