lauantai 18. maaliskuuta 2017

Pekka Jaatinen: Varjo 1917 - 1918



Kuva; Jussi Karjalainen

Pekka Jaatinen

Varjo 1917 - 1918


Johnny Kniga Kustannus
 
336 sivua,
liitteet (1 - 5)
 

Tämä on niin kauheaa,
ettei sanat riitä kertomaan.
 
Suojeluskunnan päällikkö Iisak Leppälä

Kirjastolaina

Oskari Varjo on reilu nelikymppinen, kumarahko ja pitkänhuiskea Pattijoella synytnyt merimies, joka on tullut Turun kautta Tampereelle tehtaaaseen portivartijaksi.

Keväällä 1917 Suomen suurruhtinaskunnan eteläisissä osissa alkoi näkyä merkkejä vaikeammista ajoista itänaapurissa esiintyvien myllerrysten myötä. Oskari ottaa yhteyttä pikkuveljeensä Emiliin, joka työskentelee Raahen Rautatieosakeyhtiössä Relletin kylän pysäkinhoitajana. Kirjeenvaihdossa Oskari tiedustelee veljeltään mahdollisuutta työskennellä ratahommissa rauhallisemmissa oloissa. Olihan hän nähnyt jo mekkaloivia venäläissotilaita ja lakkolaisia. Loppukeväällä Oskari saa veljeltään kirjeen, jossa ketoo hänelle järjestyneen töitä Raahessa, Raahen Rautatieosakeyhtiön palveluksessa sataman rataosuudella Lapaluodossa. Oskari lähtee Tampereelta kotiseudulleen Raaheen.

Oskarin veli Emil on perheellinen mies. Hänellä on oma tupa, vakuituinen kuukausipalkka, vaimo ja poika Juhani. Emil on sisäistänyt sosiaalidemokraattisen aatteen. Hän yrittää aktiivisesti saada veljeään mukaan politiikkaan. Oskaria ei politiikka jaksa kiinnostaa. Hän näkee näissä oloissa paremman mahdollisuuden mustan pörssin kauppaan, sillä häntä kiinnostaa raha ja sen myötä vaurastuminen.

Kirjassaan Varjo 1917 - 1918 kirjailija kertoo hitaasti hivuttaen siitä, miten Raahen kaupunki ajautuu karmeaan sisällissotaan. Jaatinen käyttää tarinankerronnassa mielenkiintoiseta otetta. Hän kuvaa tapahtumia ikään kuin ristiin rintaman molemmilta puolilta. Valkoisten napana toimii pankinjohtaja, suojeluskunnan päällikkö Iisak Leppälä, jonka näkökulman kirjailija tallettaa muistikirjanomaisesti. Vastapuolella olevan punakaartilaisten johdon Jaatinen on asettanut Toivo Ahosen katseen alle.

Entäpä tämä Oskari Varjo. Hänet koin vavhasti kamelionttiseksi hahmoksi. Shakespearen Hamletin tyyliin: ollako vai eikö olla? Oskari tuntuu pohtivan tavallaan "elämää ja kuolemaa". Hän koittaa tehdä ongelmasta tolkkua kumpi kahdesta pahasta olisi helpompi kestää. Veljen tragedian jälkeen Oskari ajattelee "sillä silmällä" jopa veljensä leskeä. Hän leikkii omalla tulellaan, niin että hihanauhansakin hän ompelee kaksipuoliseksi - toinenpuoli punaiseksi, toinen valkoiseksi.

Varjo 1917 - 1918 -teoksen kerrontatapa vaatii kirjailijalta tematiikan syvällistä tuntemusta sen kaikilta kannoilta. Kirjaansa Pekka Jaatinen on onnistunut luomaan karmivan hyvän kuvauksen pikku kaupungin tapahtumista itsenäistymisen alkuajoilta, kun veli on noussut verisesti veljeään vastaan.

Helmet-lukuhaasteessa löydät tämän kirja-arviopostuksen osumasta 6, kirjassa on monta kertojaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...