Matti Rönkä: Yyteet

Kannen suunnittelu Jenni Koponen
Kuva: Shutterstock

Matti Rönkä

Yyteet

 

Gummerus

2017

 

251 sivua

 

 

 

 

 

Kirjastolaina

 

 

 

 

Matti Rönkä on tehnyt uskaliaan hypyn sijoittamalla Linnan klassikon Tuntemattoman sotilaan tuttua tutummat nimihahmot osaksi nykypäivän bittiyrityksen henkilökuntaa. Kuulun itse siihen ikäluokkaan, jonka isät ovat osanneet tai osaaavat oman tuntemattomansa lähes ulkoa - ainakin niiden kuuluisien lohkaisujen mukaan. Itsellenikin tuo Linnan teos on tullut tavattua läpi ensimmäisen kerran jo lukioikäisenä ja Laineen elokuvakin on katsottu lähes joka itsenäisyyspäivä - eräänlainen traditio sekin. Konekiväärikomppanian henkilöt ja heidän luonteensa ominaispiirteet ovat tiukasti monistuneet omaan mieleeni. Ja onhan vänrikki Vilho Koskela usein organisaatiokouluttajien malliesimerkki, kun osallistuvasta vertaisjohtamisesta halutaan luennoida.

 

Kun Gummeruksen syyskatalogia taannoin tavasin, huomasin tämän Röngän teoksen, joka herätti oitis mielenkiintoni. Siitä tehdyn  esittelytekstin luettuani, totesin, että Röngän henkilölainaukset toisesta teoksesta ei ole ainakaan minulle uniikkitapaus. Muistan joskus aiemmin lukeneeni P.D Jamesin dekkarin Syystanssiaiset, jossa tapahtumamiljöö ja henkilöt on lainattu Jane Austenin iki-ihanasta romaanista Ylpeys ja ennakkoluulo. Tässä aatelisrouvan murhamysteerissä koin jotenkin outoa mustasukkaisuutta tai myötäloukkauksen tunnetta tätä Austenin teoksta kohtaan.

 

Tässä Röngän teoksessa oli alkuun vähän samanlainen loukkauksen tunne, kun ensimmäisiä lukuja tuli tavattua. Yritin etsiä niitä tuttuja piirteitä hahmoista, joiden habitus on Laineen elokuvan hietasissa, lehdoissa ja rahikaisissa. Uskottavuuden tavoittelemisessa oli totisesti isompiakin vaikeuksia. Oli vaikeaa kuvitella Lammiota jakkupukuun pukeutuneeksi ja  ranskalaisilla koroilla käytävää kapsuttavaksi  nuoreksi naiseksi tai Antero Rokkaa ja sotamies Sutta Röngän kirjan lesbopariksi á la Rocca ja Suzy. Vaikeaa oli, todella vaikeaa.

 

Mutta tuosta ahdistavaa ihottumaa aiheuttaneesta kutinasta päästyäni, pääsin paremmin mukaan seuraamaan Data-Varman päivittäistä toimintaa. Yritin tavata tarinaa niin, että henkilöinä olivatkin muut kuin Linnan nimeämät konekiväärikomppanian hahmot. Siis tuiki tavalliset reinot ja matit sekä liisat. Tällöin tarina alkoikin elää ja näyttäytyä ihan uusin kasvoin. Totesin taas uudelleen, että Rönkä on ihan kelpo sanataituri. Hänen tekstinsä on helppoa luettavaa ja  jutun juoni elää yhtä helppoa elämää, jossa ei tarvitse yrittää ymmärtää rivien välissä lymyävää olettamusta. Tuttuna tekstinvääntäjänä hän suoltaa sanaparsia uskottavasti tilanteista niin kuin ne ovat tai ne voisivat hyvinkin olla.

Tässä on Sinulle oiva välipala, rankasta aiheesta tosin, kesäisten dekkareittesi lomaan.