Mikko Kalajoki: Miesmuisti

Kansi: Jussi Jääskeläinen

Mikko Kalajoki

Miesmuisti

WSOY

2017

"Pitää jaksaa sekä vanha luolamiehen rooli että pehmoisän tontti, täytyy käydä töissä, huoltaa autot, metsästää ruuat, kyntää pellot ja rakentaa talot, ja sen lisäksi vaihtaa vaipat, soseuttaa perunat, nukuttaa lapset, imuroida asunto, lukea ääneen kehittäviä kirjoja, antaa tilaa parisuhteessa ja hoitaa kaikki samat hommat kuin äidit ennen, paitsi paremmin, koska miesten pitää aina todistaa naisille jotain. Eikä itkeä saa, ei meluta saa, sillä tasa-arvo toimii tässä vain yhteen suuntaan."

Kirjastolaina
 

Arto Tiensuulla ei mene kadehdittavasti. Kurahousuikäiset pojat vievät mehut alta aikayksikön, vaimo vieroksuu vätystä miestä, pomo käy hermoille ja rintamiestalon remontti aiheuttaa päänvaivaa. Ainut lohtu olisi Janna, poikien tarhatäti. Sitten jysähtää, toista kivestä pakottaa - ei kai vain se ole syöpää? Mikko Kalajoki kirjoittaa täyslaidallisen nelikymppisen tosimiehen arjesta.

"Nykyään aamut alleviivaavat omaa riittämättömyyttäni. Ne edustavat tietoisuuttan liian lyhyistä päivistä, liian pitkistä listoista ja liian monista asioista, jotka tajuaa kahdeksantoista tai kadenkymmenen tunnin kuluttua takaisin vaakatasoon päästessään edelleen tekemättömiksi."

Perheen arki on kaaosta, Arto yrittää enemmän kuin osaa, vaikka on maisterisjätkä. Vastoinkäymisiä tulee ja vaimo ei huomaa miehen tilannetta, vaan motkottaa vätystä miestä sohvalla. Mies yrittää entistä kovemmin, suomalainen kun on. Takkiin tulee ja nuoruusvuodet tulvahtavat mieleen kuin vesivahingon tuhot rintamamiestalossa. Liika on liikaa mielenliikkeissäkin.

”Naisia on vaikea miellyttää. Pitää olla huomaavainan ja mukava, mutta ei kuitenkaan liikaa, täytyy olla hiukan kovis ja vähän renttu, mutta silti vastuuntuntoinen ja ryhdikäs. Pitää tuoda esiin herkkää ja runollista puoltaan, mutta samaan aikaan on oltava miehekäs, sopivan karvaisella ja lihaksikkaalla ja grillihiilen tuoksuisella tavalla. Täytyy avata ovia, mutta välillä paiskoa niitä.”

"Miesmuisti on kuvaus maailmasta, jossa mieheltä odotetaan samaa kuin isältään, vaikka isältä ei koskaan vaadittu samaa kuin pojaltaan." 

 

Kirjailija Kalajoki valottaa päähenkilönsä Arton kurjasta elämästä värikkään humoristisesti. Alussa jopa niin, että nauruakin se sai minulla aikaiseksi. Kirja kieli on maukasta, värikästä kuin lapsiperheiden arki. Jos sinuun kolahtaa ns. mieskirjallisuuden genre, voi tämä kirja olla juuri Sinua varten.