lauantai 7. elokuuta 2021

Annamari Marttinen: Häiriömerkintä

 Annamari Marttinen

Häiriömerkintä

Tammi

325 sivua


Kirjastolaina



Alkuvuodesta kun tein lukusuunnitelmia, huomasin, että Marttiselta on tullut ulos uutta tuotantoa. Tuo teos jäi mietityttämään - uskallanko ottaa lukulistalle tämän teoksen, sillä tiedän kirjailijan kyvyt taidokkaana tabuaiheiden käsittelijänä. Jännitin sen ihon alle menevyyttä. Kestänkö sitä?  Kevääseen tuli paljon mutkia matkaan, koronasulut ja pitkät varausjonot lähikirjastossa. Häiriömerkintä kyti yhä mielessäni. Teki omaa pesäänsä.

Vihdoin sain kirjan käsiini ja kääntelin sitä uteliaana. Kirjan otsake - häiriömerkintä - on jo itsessään niin latautunut yhdyssanana, että sitä ei mielestäni olisi tarvinnut rikkoa etukannessa - tavuiksi ilman tavuviivoja. Vieraksun tätä ulkoasumuotoa. Se tuntuu olevan ajan yksi ilmentymä kaiken karvaisessa mainosmateriaalissa. Muutenkin kirjan ulkoasu on vaisu, kun ajattelee kirjan teemaa ja sen sanan mahtipontista tehokkuutta ja sen antamaa tyrmäävää vaikutelmaa.

Marttisen kirja on erityisen ajankohtainen. Maatamme on ravistellut näkymätön vieras: virus, joka on kulttuuriväkeä ravistellut tavalla, jota ei ole voinut ennalta aavistaa. Maksuvaikeudet ovat jälleen tulleet monelle, liian monelle todeksi, vasten omaa tahtoa ja vienyt velkahelvettiin. Kierteeseen, jossa ei tunnu olevan ulospääsyä - korko juoksee jo korolle.

Häiriömerkintä ei ole velkahelveteistä kauheimpia, vaan ihan tavallisen maijameikäläisen elämää, joka onnettomien sattumavalintojen kautta joutuu syöksykierteeseen mutta pudotuksen oikaisuun Marttinen antaa vielä mahdollisuuden, vaikka veitsenterällä jo käydään. 

Marttisen kirjan päähenkilö Karoliina on hyvin samaistuttava hahmo: avioeron kautta teini-ikäisen Lumin yksinhuoltaja, jonka syöksykierre alkaa kahden asunnon loukusta ja irtisanomisilmoituksesta. Tulot tipahtavat, mutta kasvoja ei saa menettää, vaikka varat eivät riitä edes peruselämiseen. Vipeilläkö rahoitan lapseni ruoan ja vatsantäytteet, kun jääkaapissa ei ole ovea avattaessa kuin paljas kylmä valo? Pitävätkö kulissit, mitä naapurit sanovat, kun tietävät?

Häiriömerkintä on kielensä puolesta nautittavaa luettavaa. Olen aina tykännyt Marttisen kirjoitustyylistä ja kerronnantaidosta. Huomaa helposti, että kielen ammattilainen on tekstin takana. Tämä on kiltti tarina, joka olisi voinut kääntyä vaikka miksi - odottelin ankarampaa ahdinkoa. 

6 kommenttia:

  1. Kiva oli lukea esittelysi kirjasta. Minä pidin Marttisen Törmäyksestä, mutta tämä ei oikein kolahtanut minuun. Aihe oli sellainen, joka ei koskettanut minua.

    VastaaPoista
  2. Anneli, pidän Marttisen tuotannosta. Hän on selvästi suurien teemojen kirjailija. Hänellä on mielenkiintoinen taito tarttua arkoihinkin aiheisiin kuten tämä häiriömerkintä tai muuten poikkeavien yksilöiden tekemiset

    VastaaPoista
  3. Tykkäsin tarinasta, aihepiiri on todella tärkeä.

    VastaaPoista
  4. Mai, Marttinen on ajankohtaisten aiheitten taitaja. On hienoa, että hän uskaltaa luoda tarinoita elämää ravistelevista tapahtumista, jotka voivat olla sattumanvaraisia ja vievät syöksykierteeseen. Siinä voi kyseenalaistaa sanontaa, kuinka elämä kantaa.

    VastaaPoista
  5. Marttinen on lukijasuosikki! Kirjoitin yli 12 vuotta sitten blogia kuin päiväkirjaa, kunnes alkoi tulla kommentteja ja se oli Marttisen kirjaan ja teos taisi olla Kuu huoneessani...Naiset todella pitävät Marttisesta. Minulle tämä oli paras Marttinen ja ymmärrän kirjan äidin teot, sillä joulu tulossa ja Lumin kuului saada joulunsa. Kaiken kaikkiaan myös mistä Karoliina saattoi aavistaa tulevat työkvionsa...

    ♥♥

    VastaaPoista
  6. Leena, Häiriömerkintä on hyvä kirja tärkeästä aiheesta. Mielestäni kirja ei ole ehkä paras marttinen, mutta ehdottomasti se täytyi lukea. Marttisella on hieno taito tarttua tabuaiheisiin ja -teemoihin, joihin lukijan on helppo samaistua. Suosittelen lukulistoille tätä kirjaa.

    VastaaPoista