 |
| Päällys: Mika Tuominen |
Vaiettu
WSOY
2021
402 sivua
Kirjastolaina
Albert Kangasharju yritetään murhata hoivakodin puistossa kesken iltakävelyn. Näin alkaa Arttu Tuomisen hyvin massastaan erottuva dekkari. Nyt ollaan tosissaan, sillä kesken jäänyt murhayritys yritetään viedä vielä sairaalan teho-osastollakin päätökseen, mutta onneksi poliisi on jo paikalla. Tekijä pakenee.
Pian Porin poliisin tietoon tulee toinen liki satavuotiaan sotaveteraanin kuolemantapaus. Klaus Helminen siepataan kesäkodiltaan ja löytyy hirtettynä. Helmisen vaatekaapissa roikkuu SS-sotilasunivormu tunnuksineen. Kangasharju ei tunnista Helmistä ja SS-joukkoja, mutta lääketokkurassa poliisille hän on puhunut selvääkin selvempää saksaa, ja syntyy epäilys, että historia toistaa nyt itseään, ja paha saa viimein palkkansa, vai saako?
Poliisi tutkii ja tutkinta vie Albertin, Klausin ja muutaman muum vapaaehtoisen jatkosodan aikaan, kun Natsi-Saksa hyökkää Neuvostoliittoon itärintamalla.
Vanha sanonta, minkä taaksesi jätät, sen edestäsi löydät. Kiistelty osa Suomen sotahistoriaa havisee Vaietun tarinassa. Se on omanlaisensa miksaus historiallista sotaromaania ja nykydekkaria, jossa kerronta kulkee sujuvasti ja notkeasti. Se oli pakko lukea melkein samalta istumalta. Tarinan isoissa moraalisissa kysymyksissä syntyi imu, joka piti.
Olen merkinnyt Arttu Tuomisen muistiin!
En ole lukenut kirjailijalta vielä mitään, mutta kiinnostusta löytyy :)
VastaaPoistaMai, tämä Vaiettu on minunkin ensimmäinen Tuomisen kirja, joka tuli nyt luettua. Muistiin nimi painettiin. Suosittelen.
VastaaPoista