sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Leah Mercer: Kun kerran kohtasimme

Kannen suunnittelu: Sanna-Reeta Meilahti
Leah Mercer:

Kun kerran kohtasimme


Who We Were Before
2016
Suomennos: Taina Helkamo
Bazar Kustannus Oy
2017
Kirjastolaina
  
Näen silmäkulmastani harmaan auton kaartavan kovaa vauhtia tien mutkasta. Ennen kuin ehdin tehdä mitään, uhkaavasti lähestyvä hirviö on jo muutaman metrin päässä. Huudan vielä kerran Milon nimeä, mutta on jo myöhäistä. Hän lentää pyörien ilmojen halki ja laskeutuu äärettömästi märälle nurmelle. Hetkeen en kykene liikkumaan, jähmetyn šokista ja kauhusta paikoilleni. Sitten juoksen hänen luokseen, minkä jaloistani pääsen, peläten ettei hän hengitä.
... "Voi hyvä jumala! Onko hän kunnossa?" Soitan hätänumeroon. Takanani kuuluu naisen ääni. "Olen hirveän pahoillani, en edes nähnyt häntä. Olen hirveän pahoillani" ..... (mts. 258)

Lontoolaisten Zoe ja Edward Morganin poika on kuollut. Zoe järkeilee, että se oli karmea onnettomuus, eikä hän olisi voinut mitenkään estää poikansa kuolemaa. Siitä on nyt kaksi vuotta aikaa. Sanotaan, että aika parantaa haavat.... Teos on Leah Mercerin riipaisevan repivä rakkaustarina, jota molemmat yhdessä kertovat lukijalle vuorotellen ristiinvalottaen parisuhteen tapahtumia.

Viikonloppu Pariisissa, rakkauden tyyssijalla. Kysyn, onko Zoella ja Edwardilla mahdollisuutta löytää vielä kerran yhteinen sävel? Siitä kanntaa ottaa selvää ja siitä otetaan selvää, kun juna saapuu lauantaina puoliltapäivin Gare du Norden rautatieasemalle Pariisin sydämeen mukanaan Zoe ja Edward. Mutta sitten sattuma astuu peliin ja Zoe kadottaa mieheensä näkyvistä, kun tämä on mennyt pankkiautomaatille nostamaan rahaa. Missä hän voi olla? Naisen kassi/laukku on paikka, jossa on tunnetusti paljon täkeää tavaraa, mutta Zoen puhelin ja kukkaro eivät olekaan siellä. Paska. -tuumaa Zoe ja on varma siitä, että hän on laittanut ne kassiin. Minne ne ovat voineet pudota?
Mitä hemmettiä minä nyt teen? Edwardilla on meidän laukkumme, puhumattakaan kansiosta, jossa on kaikki tiedot majapaikastamme - en kykenisi muistamaan hotellimme nimeä vaikka henkeni olisi siitä kiinni. Tuskin muistaisin sitä, vaikka olisin kuunnellut, mihin olimme menossa. Ranskan kieli ei ole vahvuuksiani. 
Tässä minä siis olen. Yksin vieraassa maassa vailla aavistustakaan siitä, minne olen menossa. (mts. 12 - 13) 
Zoen kävellessä ympäri Pariisin katuja ja kortteleita nälkäisenä rakot jaloissaan, hän käy läpi kaiken sen, mitä on kokenut parisuhteessaan Edwardin kanssa, miten rakastuttiin, miten Milo sai alkunsa ja toiveet uudesta lapsesta.... Edward on puolestaan vahvasti sitä mieltä, että Zoe on lähtenyt takaisin kotiin ja jättänyt hänet yksin Pariisiin. Hän käy siistiytymässä paikallisessa parturissa kutsuu ystävättärensä Fionan Ranskaan ja Pariisiin - onhan Zoe jättänyt hänet yksin.....

Koin, että tämäpä vasta on tarina. Harvoinpa jään miettimään kirjan nimeä. Tämän kirjan kohdalla lukiessani kävi näin. Punnitsin, kumpi on parempi suomennettu vai alkuperäinen - keitä me olimme aiemmin?... ehkä kääntyisin sittenkin alkuperäisen puoleen! .... mutta tarinana se on hyvin kirjoitettu ja viihdyttävä lukukokemus. Kun Sinulla on vähän aikaa, mutta on tilaa tarinalle ja hyvälle tarinalle, ehdotan Sinulle seuraavaa: ota tämä seuraavaksi hyppysiisi, vaikka työmatkallesi junaan. Uskon, että sinäkin viihdyt sen seurassa yhtä hyvin kuin minä!

Tämänkin kirjan haluan vuoden 2018 Helmet-listalle. Tällä kertaa joudun Sinulle valitettavasti osan loppuratkaisusta kertomaan, sillä kirjan löydät kohdasta 11. Kirjassa käy hyvin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...