Agnès Martin-Lugand
Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia
Les gens heureux lisent et boivent du café
Suomennos: Kirsi Tanner
Bazar Kustannus
2018
218 sivua
Kustantajan lähettämä arviointikappale
Kaunis kiitos taas siitä!
Minä rakastan hyvää kahvia ja hyvän kahvin kaveriksi kelpaa aina hyvä kirja poikineen. Siihen saumaan oli kuin tilaus tälle kirjalle. Kirjakaapin kummituksen tavoin minäkin odotin kirjalta toisenlaista tarinaa, nimittäin kahvittelua Seinen rantabulevardilla maustettuna kesäisellä Musette-harmonikan alavireisellä soinnilla.
Vaan alavireyttä ja mollin sävyjä kirjan alussa on yllin kyllin, sillä kirjan päähenkilö Diane on kohdannut järkyttävän tapahtuman. Samassa rytinässä on mennyt sekä puoliso että tytär. Siinä on yhteen sydämeen murhetta kerrakseen, ja koville se oli Dianellakin ottanut. Onneksi oli olemassa Felix, joka kirjan alussa oli itselleni lähes kummajainen, ennen kuin hänen habituksensa kirkastui yhtiökuppaniksi kirjakahvilassa, jota Diane kannatteli omilla harteillaan.
Jos edellisessä kirjassa Westön Rikinkeltainen taivas kummastelin kertoja-minän saamattomuutta ihmissuhteissaan, niin tässä kirjassa Diane laittaa toimeksi ja muuttaa Pariisista pieneen irlantilaiseen kylään vuokramökkiin. Vuokraisännnät ovat ihan mukiin menevää väkeä, mutta tämä jörö valokuvaaja Edward, joka asustaa naapurimökkiä, on jotain, joka on.... No, onhan hän ja vielä siihen systeemiin on liitettynä koira nimeltä "Postimies Pate" ... Jotenkin arvasin, miten tässä käy, mutta loppu osasi myös yllättää lukijansa.
Makoisa chick lit -kirjanen kesän hellepäivien muisteloihin. Mahtuu muuten mainiosti otsakkeen: kevyttä kesälukemista alle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti