Tapani Heinonen
 |
| Ulkoasu: Taittopalvelu Yliveto Oy |
Ja satakieli lauloi Fellmanin pellolla
Minerva Kustannus
2018
368 sivua
Kirjastolaina
Sota on pahantekoa molemmin puolin. Niin taisi tokaista Hietanen Linnan Tuntemattomassa sotilaassa. Vaikka sota on julmaa, on sen julmin muoto mielestäni juuri sisällissota, jossa kansalaiset nousevat toinen toistaan vastaan. Tällöin jokin on mennyt todella pieleen, jos ja kun näin käy, että väkivalloin ratkaistaan se, kumpi on parempi vaihtoehto.
Tästä pieleenmenosta kertoo Tapani Heinosen kirja.Väärille jengoille menee Selma Törölänkin oma elämä kirjan sivuilla. Menee nyt ja rakastuu päätäpahkaa kartanon herraan, ja tulee tietysti raskaaksi. Voi mikä häpeä. Lähtö tuli kartanosta. Selma on onneksi tahtonainen, ja kasvattaa Ilmarin ylioppilaaksi, mutta aatteenveri vetää nuoren miehen punaisten puolelle.
Heinonen kirjoittaa tarinaansa karmean kohdan, nimittäin Längelmäellä kevättalvella 1918 poika ja isä katsovat toisiaan silmiin - toinen valkoisten ja toinen punaisten puolella. Omassakin suvuissa on ollut samanlaisia tilanteita. Samassa perheessä on ollut sekä ns. "lahtareiden" kuin aatteenveren kannattajia ja samalla tavoin ovat katsoneet toinen toisiaan -tutut ihmiset ja lapsuuden ystävät. Toisiin katsotaan myös kirjan lopussa, jossa satakieli laulaa Lahdessa Fellmanin vankileirillä.
Monien nykykirjojen tavoin Heinonen kirjoittaa kirjaansa ripauksen nykyelämänmenoa. Pariisissa koetaan terrori-isku. Heikki Puharilan perheessä jännitetään tyttären ja tämän miesystävän pärjäämistä Seinen rannalla. Heikin ajatukset pyörivät kirjan kirjoittamisprosessin ympärillä, mutta ote on vaarassa kadota, kunnes omasta suvusta löytyy punainen lanka.
Hieno kirja, joka kosketti.
Heinonen kirjoittaa tarinaansa karmean kohdan, nimittäin Längelmäellä kevättalvella 1918 poika ja isä katsovat toisiaan silmiin - toinen valkoisten ja toinen punaisten puolella. Omassakin suvuissa on ollut samanlaisia tilanteita. Samassa perheessä on ollut sekä ns. "lahtareiden" kuin aatteenveren kannattajia ja samalla tavoin ovat katsoneet toinen toisiaan -tutut ihmiset ja lapsuuden ystävät. Toisiin katsotaan myös kirjan lopussa, jossa satakieli laulaa Lahdessa Fellmanin vankileirillä.
Monien nykykirjojen tavoin Heinonen kirjoittaa kirjaansa ripauksen nykyelämänmenoa. Pariisissa koetaan terrori-isku. Heikki Puharilan perheessä jännitetään tyttären ja tämän miesystävän pärjäämistä Seinen rannalla. Heikin ajatukset pyörivät kirjan kirjoittamisprosessin ympärillä, mutta ote on vaarassa kadota, kunnes omasta suvusta löytyy punainen lanka.
Hieno kirja, joka kosketti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti