Emma Rous: Au pair

Emma Rous

Au pair

Au Pair

2018

Suomennos Sisko Ylimartimo

Minerva Kustannus

2019

Kirjastolaina

Au pair on tiheäjuoninen mysteeri synkistä perhesalaisuuksista. Arvoitus, joka pitää hellittämättä otteessaan yllättävään  loppuratkaisuun saakka. (Kirjan takakansi)

Voinpa mielihyvin yhtyä tuohon kirjan takakannen mainoslauseeseen: tiheäjuoninen arvoitus, joka pitää otteessaan ihan loppumetreille asti.

Niin kuin Neverendlinglyn bloggari Miraa, minuakin vaivasi kirjan nimi Au pair. Minäkin miellän au pairin juuri ulkomailla, vieraanmaan kansalaisena, lasten- ja kodinhoidon parissa työskenteleväksi opiskelijaksi, joka on tyypillisesti parikymppinen nuori naimaton nainen. Tässä kirjassa Au pair on Laura, joka viettää välivuottaan paremminkin lastenhoitajana varakkaanpuoleisessa perheessä - lähes kotikaupungissaan.

Pidin kirjan rakenteesta. Rous on kirjoittanut kirjansa kahteen tasoon. Kirjan nykyisyyden päähenkilön Seraphinen ja parivuosikymmentä aikaisempiin tapahtumiin, jossa Laura on mukana Mayesin perheen arjessa. Nämä ajanjaksot "keskustelevat" mielenkiintoisesti toistensa kanssa, ja ne luovat hienosti punotun kirjan kehykset.

Kirjan juoni on kiinnostava, joka nappasi minut vähitellen. Mitä enemmin luin, sen paremmin olin tarinassa mukana. En kuitenkaan pidä tätä kirjaa varsinaisena jännärinä. Mysteerikirjallisuuden genreen sen saan mainiosti mahtumaan. Se on varsin monimutkainen, kuin tuhannen palan palapeli, jossa ratkaisu saa odottaa, jos on tarpeeksi kärsivällinen. Täytyy kyllä tunnustaa, että muutamaan otteeseen jouduin palamaan tarinassa takaisin päin jo aiempiin lukemiini kohtiin. Tietysti tämä olisi ollut helpommin sisäistettävissä, jos olisin saanut lukea kirjan kerralla loppuun. 

Kirjaa kannatti odottaa kirjaston varauslistalla tovin. Sen verran hyvästä kirjasta on tällä erää kyse.