 |
| Graafinen ulkoasu ja taitto: Yliveto Oy |
Therry Lentz
Hitlerin Kotkanpesä ja Berghof 1922 - 1944
Le diable sur la montagne. Hitler auf Berghof 1922 - 1944
2017
Ranskan kielestä kääntänyt
Pertti Jokinen
Minerva kustannus
2018
263 sivua + lähteet
Kirjastolaina
Ihminen unohtaa pahan hämmästyttävän nopeasti.
Se on luonnon suurin ihme.
Adolf Hitler
Ranskalainen kirjailija ja historioitsija Therry Lentz on kirjoittanut mainion kirjan "natsighettosta", Hitlerin ja hänen lähipiirinsä lomanviettopaikasta. Kirja kertoo elävästi sen, millaista arkea on vuorenrinteellä vietetty Saksan kohtalonhetkinä. Kirjan lähdeaineisto on mielenkiintoinen kattaus. Siinä on dokumenttifilmejä, yleisteoksia ja muistelmia sekä autenttisia asiakirjoja. Tapahtumat on kirjattu asiallisin viittauksin tekstin yhteydessä. Tutkivasta kirjoitusasusta huolimatta tekstin kuvaus on hienosti rakennettu.
Adolf Hitlerin ghetto on ollut kirjan mukaan vaikuttava kompleksi, jossa nykyisin vierailee tuhansia ja taas tuhansia ihmisiä vuosittain. Ennen kolmannen valtakunnan tuloa paikka oli ollut saksalaisten suosioissa. Siellä on aina haluttu nauttia maisemista ja raikkaasta vuoristoilmasta. Kun Hitler nousi valtaan, muuttui myös arki Obersalzbergissa. Idyllin rikkoivat turvatoimet, jotka tulivat mukaan kuvioihin. Ympäröiviä taloja ostettiin natsihallinnon tarpeisiin lähes pilkkahintaan. Alueella liikkuivat vain natsijohtajat omine seurueineen.
Hitler itse viihtyi paikkakunnalla ja oleili usein sotavuosien aikana - niin kuin myös muut natsijohtajat. Omat pytinkinsä olivat hankkineet vuorenrinteeltä niin Himnler, Göring, Göbbels kuin Speer. Iltaa istuttiin Hitlerin isännöimissä kekkereissä Berghofissa. Ne kestivät pitkälti yli puolenyön, kun vieraat joutuivat kuuntelemaan isännän monologeja tuttujen ja toistuvien aiheiden ympärillä. Elokuviakin toki Berghofissa katseltiin. Näitä filmejä olivat mm. Disneyn Mikki Hiiri -animaatio ja Merian C. Cooperin King Kong.
Kun Hitler täytti viisikymmentä, Martin Bormann lahjoitti hänelle Kehlsteinhausin - Kotkanpesän. Talo valmistui etuajasssa. Se oli suhteettoman kallis, ja sen rakentaminen vei useamman rakentajan hengen. Taloon johtava tie louhittiin seitsemän kilometrin pituiseksi vuorenseinämään aina huipulle asti. Kuin kohtalon oikku, Hitler ei itse viihtynyt näin korkealla, sillä hän kärsi akrofobiasta, korkean paikan kammosta.
Berghofin tienoo joutui II maailmansodan loppunäytöksissä pommitusten kohteeksi. Brittien ilmavoimat moukaroivat raivokkaasti Obersalzburgia. Moni rakennus tuhoutui, mutta Kotkanpesä säästyi tuholta.
Sattuipas mukavasti, kun postasit tästä kirjasta. Laitoin tämän kirjan nimittäin juuri eilen kirjaston varauslistalle. Olemme menossa kesäkuun alussa Itävaltaan ja sieltä käsin käymme täällä Kotkanpesällä. Tämä on paikka, joka on kiinnostanut minua jo pitkään.
VastaaPoistaAnneli, uskon että matkasi Kotkanpesälle on vaivan veroinen juttu. Ajattelin juuri lukiessani, että tässäpä olisi oiva kirja lukea läpi ennen kohteeseen menoa. Annapa kuulua blogissasi, millaisena kohteena pidit Kotkanpesää ja mitä sait siitä irti. Mukavaa Itävallan reissua Sinulle.
VastaaPoistaKuulostaapa mielenkiintoiselta! Olen muutama vuosi sitten käynyt Kotkanpesällä ja sen lähikaupungissa Bertenchgabenissa. Jollakin tavoin mystinen paikka. Paikalliset yrittävät tehdä kaikkensa, jotta siitä ei synny mitään pyhiinvaelluskohdetta - ja hyvä niin. Täytyypä lisätä kirja lukulistalle 😊
VastaaPoistaHei, no siinäpä on tämän kolikon toinen puoli. Sinä voitkin saada tästä kirjasta vielä enemmän irti kuin minä, sillä en ole kohteessa käynyt. Toivotavasti siihen tulee mahdollisuus.
VastaaPoista