Markku Välitalo: Hiljaisilla havumailla

 Markku Välitalo

 Hiljaisilla havumailla

Markku Välitalo

2020

 

175 sivua

Saatu tekijältä

Kaunis kiitos!

Hiljaisilla havumailla kirjan tekijä Markku Välitalo kilautti viestillään blogin postilaattikkoon, ja kyseli kiinnostusta kommentoida hengentuotteensa tuloksia. Mielenkiintoni heräsi oitis, joten innolla odottelin pakettia pohjoisemmasta Suomesta tänne toisaalle melkein keskelle ei juuri mitään. Siinä menikin pienoinen tovi, että tuo paketti tavoitti allekirjoittaneen. Noita kotimaamme postilaitoksen suosittuja ja näppäriä automaatteja ei ihan joka kulma ole vielä tavoitanut. Tämän paketin sisältö toimitettiin minulle reilun 20 kilometrin päähän kotoa -  lähelle. Joten kun isommalle kylälle tuli seuraavan kerran asiaa, toivoin, että paketti vielä odottaisi saajaansa. 

Vuosittain Suomen WWF järjestää kilpailun, johon kuka tahansa voi lähettää oman teoksen kisaamaan vuoden luontokirja -palkinnosta. Vuoden 2020 kisassa Markku Välitalo oli mukana, ja tämä omakustanneteos Hiljaisilla havumailla oli kuuden parhaimman luontokirjan joukossa. Onnittelut! Kirja on vahva kunnianosoitus posiolaiselle, karuhkoille tunturimaisemille, joissa kulman takana on kuitenkin löydettävissä se rehevä lehtolaikku - rotkon pohja tai jyrkänteen alusmetsä. Kirja keskittyy oikeastaan viiden ympärille: mökkiin, metsään, tunturiin, rotkoon ja järveen.

Hiljaisilla havumailla kirjan alkuun Välitalo kertoo värikkään metsämökkitontin etsinnästä. Tuo on niin tuttua monille meistä. Lopulta Välitaloa on onnistanut, ja oma saareke löytyi Posiolta Suolijärveltä paikasta, jossa on niemenkärki ja kaksi hehtaaria maata - ei naapureita. Sinne hartiapankilla rakentui tukipaikka - paikka, johon tulla ja josta lähteä.

Muuten Välitalon teos esittelee perinteisen luontokirjan tapaan  pohjoisia metsiä ja sen reunostoja niin kasvien kuin eläintenkin elinpiiristä. Uskaltaapa hän muutaman mietteen lausua vallitsevasta metsänhoidon menetelmistäkin ja niiden "turmiollisuudesta". Niistä voisin olla jossainkohdin kyllä erimieltä, sillä paikkassa kuin paikassa ei se laatumäntykään kasva sorvipuuksi, niin kuin monesti 1970 - ja 1980-luvuilla ajateltiin kasvupaikan suhteen. Räkämänniköitä on viime vuosikymmenenä ollut harvennushakkuissa paljon - liiaksikin. Virheitä on tehty ja niistä opitaan puolin ja toisin. Metsää Suomessa voi kasvattaa monesta näkökulmasta käsin. Siihen lainsäädäntö antaa hyvän mahdollisuuden. Laki ei velvoita tekemään metsässään mitään hakkuita niin halutessaan, mutta jos haluat saada tuottoa ja viedä metsääsi seuraavalle omistajasukupolvelle, kannattaa tarvittaessa tehdä hakkuitakin. Siihen metsälaki ja sen "kymppipykälä" antavat hyvät reunaehdot. Aikaa vain tarvitaan usein enemmän kuin se yksi sukupolvi.

Tässä kirjassa on muuten moni kuvauskohde juuri tuon metsälain "kymppipykälän" statuksen alla oleva kuvio! 

Hieno kirja, johon kannattaa tutustua!