perjantai 11. toukokuuta 2018

Rosa Liksom: Everstinna

Kannen suunnittelu: Perttu Lämsä

Rosa Liksom

 

Everstinna


Like
2017

195 sivua
+ Romaanissa esiintyvien nimien jne. selitykset sekä Everstinnan sanakirja
 
Kirjastolaina

 
Mie en oo aikasemmi lukenu tän kirjailija teoksii, mut kerta se o ensimmäinekii. Mie nappasin tän viime kirjastoreissult matkahein sen kummemmi miettimättä. Ens alkuu muutama rivin mie kuitekii luvin iha varmuuve vuoks ja tykästyin. Niiko tääkii lukupäiväkirjamerkintä on murteel kirjotettu, ni samoin on Rosakii teht oma kirjasa Everstinnast ja hyvi on tehtkii. Mie tykkäsin het täst. Se sai miun suun hyvänmakuseks. Murteet on miun mielest yks kiele rikkaus, vaik ne väli onkii puristukses yleiskiele kans. Sen takkii niit ei sais unohtaa. Hyvä Roosa!
 
Ens alkuu tuo murre vähä kiusas miuta - varsikii ne hoot, joit ol sotkeutunu sinne sanojen sisäl. Mikä on tyypilist meä-kielel.  Mut siihe tottu pia. Mie aloin lukkee tätä tekstii vähä samal lail ko oisin lukent iha normaalii kirjakiele kirjotust. Mut tyyliltää tää ol sellanen miust, et mikkää muu ko murre ei ois toiminu täs kirjas näi hyvi. Everstinna on yhen naise monolog. Se on ko tilityst eletyst elämäst. Se siin tuoksu komiast ja rikkaast. Se tulloo iha ihol ast. Mie näin ko sieluin silmi, ko Everstinna kerto elämäst miul pienes kamaris, jonka pöyä ääree hää ol kattanu hyvät kahvit.
 
Pääsääntösest täs kirjas kuletaa toise maailmansovan aikoi pohjoses Suomes. Siin tulloo hyvi essii ne pelot ja kauhut, mitä yleisest o kuult tuollo maailma menost ja sit tietys Everstinnan oman elämä tyrskyist. Se on olt ko kohtalo ivaa - ku toisel kumarrat, ni samal toisel pyllistät, kumpi on sit paremp. Tiiä hänt. Ain o saant kuitekii pelätä.
 
Liksomi kertoo Everstinna elämäst värikkääst. Täl naisel on olt usseemp elämä - kaike kaikkiaa neljä: ens ol lapsuus, sit tulloo ne kauhiat vuuet eversti kans. Tuomas toi omat kuvionsa mukkaa kolmannes elämäs ja viimise hää kertoo sit tän kaiken meil muille.

Persoonan tää Everstinna on miust mielenkiintone. Mie viihyin tän rouvan seurast mainiost. Miul muistu ain välil mieleen, ko mie kerra jututin yhtä vanhaa rouvvaa ja miul ol mukana selllasii vanhoi valokuvii, jotka ol miun mumika albumist. Hääkii tuns miun mumikan. Ne miu tuomat kuvat irrotti mukavast tän vanhan rouvan kielekannat ja mei juttutuokio povel monel viisii -vähä samal taval ko everstinna kerto omast elämäst mitää kaunistelemast, vaik täl miun rouval ol sievät tavat.

Tää opus on saant laajast kiitosta lukijakunnalt ja mikä ettei. Se on sen kehun kyl ansainnu. Miekii voi sitä suositel siule, jos et  oo viel kerinny tähä perehtyy. Se Everstinnan tarina on senverra lyhyt, et se männöö yhen sateise päivä ilona kahvikuppose kans. Mut tosi mielenkiintone rouva on tok kyssees!
 
Pien huomio viel lopuks! Sivul 114 Everstinna kertoo Mannerheimi syntymäpäiväkekkereist, joho saatii tuollo Saksast yllätysvieras Tuo vieras tul lentokonneel Imatralle Immolan lentokentäl, vaik Everstinna kertoo näi asiast:
 
Mie sanoisin, että soitten kohokohta oli kesälä 1942. Silloin olit Marsalkan seittemaänkymmentäviisvuotissyntymäpäivät. Everstille tuli kuttu kahele, ja se tiesi että mie olin se toinen. Monta viikkoa etukätheet kuskithiin, että juhliin osallistuu salaperänen kunniavieras. Lensimä taas Roaniemeltä saksalaisten kyytilä suohraan Ilmolaan. Mie kattelin konheen akkunast kuinka meän alapuolella osa valtavista teitten varssiin laotuista tukkipinoista palo ilmi liekeissä, osa savusi mustina.

Tääkii  Liiksomin kirja saa paikkansa allekirjoittanee Helmet-laistal. Sielä sen mahet löytää kohast 46. Kirjan nimessä on vain yksi sana. Tuoha o tietyst Everstinna!

2 kommenttia:

  1. Kiitos kirjan esittelystä. Ja vielä murteella kirjoitetusta. Erinomaista. Everstinna lukeutuu mielestäni viime vuoden parhaisiin suomalaisiin kirjoihin.

    VastaaPoista
  2. Hei Anneli, samaa mieltä taas olen kanssasi. Everstinna on yksi edustava helmi kotimaisessa kirjallisuudessa viime vuodelta.

    VastaaPoista