Cecilia Samartin Señor Pelegrino

Cecilia Samartin

Señor Pelegrino

Tarnished Beauty

2008

Suomennos Tiina Sjelvgren

Bazar Kustannus

2010

Kirjastolaina

Samartinilta luin kirjan viimeeksi Mofongon, pienen pojan tarinan. Se teki minussa omat temppunsa aistilisuudessaan. Lähes samoin kävi Señor Peregrinon kanssa. Aina kun otin kirjan käsiini, edes pieneksi toviksi, olin mukana Jemliletin ja Peregrino-herran keskusteluissa kärpäsenä katossa.

Summa summarum - heinosti loihdittu, ihana tarina.

Tätä kirjaa kirjottaessaan ei ehkä kirjailija tiennytkään, miten ajankohtainen hänen tarinansa on tänään. Meksikolaiset haluavat yli rajan Yhdysvaltojen puolelle - kuka milläkin motiivilla. Voisi kuvitella, että Jemilet on yksi heistä, joista kuullaan ja katsellaan iltauutisissa harvase ehtoo.

Samartinin Jemilet on meksikolainen nuori nainen, jonka selässä on syntymämerkki. Kokoa merkillä on koko selänpituudeelta ja väriltään verenpunainen - röpöläinen. Se inhottaa lukutaidotonta naista ja halu on saada se pois keinolla millä hyvällä. Jemilet on kotoisin köyhältä seudulta, joten on lähes toivotonta saada apua kotopuolessa. On pakko päästä paremman mahdollisuuden ääreen. Alkaa salamatka Yhdysvaltoihin.

Mielestäni koko tarina alkaa tästä Rio Granden ylityksestä. Jemilet hakeutuu Carmen-tätinsä luo ja alkaa hankkia rahaa selässä olevan vaivan poistoon ja muuhun elämiseensä. Pesti löytyykin läheisestä mielisairaalasta väärennetyn henkilöllisyyden turvin. Tässä sairaalassa Jemilet saa hoidokikseen vain yhden potilaan - Señor Peregrinon. Mielenkiintoinen mies, joka auttaa Jemiletiä, ja alkaa kertoa tarinaansa omasta elämästään ja pyhinvaellusmatkastaan Santiago de Compostelaan.

Niin kuin Rakkaudesta kirjoihin [lue bloggaus tästä] bloggari toteaa Peregrinon tarinasta, voin siihen hyvin yhtyä. Hän kirjoittaa kirjasta näin:

Teos on kuin hellä halaus,

 todellista hyvän mielen luettavaa.