Ismo Loivamaa: Kuka on kukin lastenkirjoissa

Ismo Loivamaa

Kuka on kukin lastenkirjoissa

Avain

2018

389 sivua + lähteet ja sisällysluettelo

Kun joulu on lasten ja lastenmielisten yksi odotetuimmista juhlista, ajattelin minäkin kirjottaa teille muutaman rivin tämän juhlan kunniaksi ennen pukin tuloa tupiimme. 

Viime kirjastokäynnillä näin uutuushyllykössä tämän Kuka on kukin lastenkirjoissa -kirjan. (On muuten tosi ihana kansikuva, vai mitä?) Muistuipa silloin mieleeni, että olen aikasemmin tähän blogiin kirjoittanut postauksen Sitaattien saloista - Tuula Uusi-Hallila ja Anne Halttunen ovat muuten tämän mainion kirjan tekijät. Nyt sama idea löytyy lastenkirjojen parista. On tutkittu pitkällä perspektiivillä lastenkirjoja ja tehty kattava kattaus, mitä on näiden kirjojen takana.

Itselleni tästä opuksesta löytyi monen monta tuttua satukirjojen sankaria ja sankaritarta, mutta vuosien vierähtäessä kirjan sivuille oli tullut myös heitä, joiden tempauksista en ole ollut tietoinen. Kirjassa löytyvät niin aristokatit, maijapoppaset kuin minulle niin rakas karhuherra Paddington.

Tähän karhuherraan tutustuin Yleisradion lastenohjelman Pikku Kakkosen ansiosta. Tuo Paddington piirretty versio vei minut tämän Brownin perheen adoptoiman karhun jäljille. Tiesittekös, että Paddington on perulainen maahanmuuttaja, joka yksin kyyhötti Lontoossa Paddingtonin rautatieasemalla kaulassaan lappu, jossa luki: "Pitäkää huolta tästä karhusta, kiitos".  Hänen Lucy-tätinsä jouduttua karhujen vanhainkotiin, Paddington joutui muuttamaan maasta. Täti oli valmistellut asiaa niin, että oli opettanut pienelle sukulaiselleen englantia. Brownin perhe löysi tämän kyyhöttävän tapauksen Paddingtonista ja alkoivat kutsua tätä karhuherraa löytöpaikan mukaan.

Paddingtonin leveälieristä hattua ja duffelikankaista takkia yllään kantanut karhu asusti Puutarhakadulla. Siellä vaikutti myös herra Gruber, joka piti Paddingtonin tavoin kaakaosta. Nämä ystävykset keskustelivat usein makeista pullista ja karhuherran mieliherkusta marmeladipaahtoleivästä.

Niin kuin hyvät jutut yleensä saavat alkunsa sattumasta, niin taru Paddington karhuherrasta on niin ikään sattuman tulosta. Paddingtonin luojan Michael Bond oli saanut ideansa kirjaan tästä hyväntahtoisesta karhusta eräänä jouluaattona tavaratalossa, kun leluosaston yksinäisellä hyllyllä istui nallekarhu - Paddington. Tuon nallen sai muuten joululahjaksi Michaelin vaimo.

Suomessa Paddingtonin tempauksiin tutustuttiin ensimmäisen kerran 1975.  Mm Tammi on julkaissut paddingtoninsa 2000-luvulla alkuperäisellä Peggy Fortmunin kuvituksella. Viimeinen Paddington-kirja ilmestyi muutamaa kuukautta ennen Michael Bondin kuolemaa viime vuonna.

Mutta Paddington on myös tänään ajankohtainen. Esimerkiksi Dagens Nyheterin kulttuuriosaston vetäjä Björn Wiman on omistanut, kirjan tekstin mukaan, yhden kronikkapalstansa Paddingtonin poliittiselle ajankohtaisuudelle - johon voin hyvin taas yhtyä. "Hyvä lastenkirjallisuus kertoo aina jotain ajan pohjavirrasta". Tekstin mukaan (mts 251) "Englanti ei enää ole niin vastaanottavainen ja hyväntahtoinen maa kuin Paddington luuli."

Hyvää Joulua teille kaikille!