perjantai 7. toukokuuta 2021

Jeffrey Archer: Miehistä parhain


 Jeffrey Archer

Miehistä parhain

Clifton-kronikka osa 7

This Was A Man

2017

Suomennos: Susanna Tuomi-Giddings

2021

459 sivua

Arvostelukappale

Kiitos kustantajalle!


Kaikki hyvä loppuu aikanaan - sanotaan. Tämä meille kaikille tuttu toteamus on totta myös hienon Clifton-kirjasarjankin kohdalla. Tarina on tullut päätökseen. Hieno päätös on Archer luonut tähän sukutarinaan. Miehistä parhain -teos jätti takakannen suljettuani haikeaan ja mietteliääseen mielentilaan. Voi että... -totean.

Muistan hyvin sen päivän, kun lähikirjastoni Uutuus-telineellä oli tämän Archerin kirjasarjan ensimmäinen osa, Vain aika näyttää saatavilla. Kääntelin ja selailin mietiskellen kirjaa, kannattaisiko lainata? Kuka tämä Archer on? En silloin vielä ollut tutustunut värikkään aatelismiehen tuotantoon millään tavalla. Se oli iso hyppy tuntemattomaan. Riskin otin, jos se ei ota, ei se annakaan - ajattelin. Vain aika näyttää tipahti lopulta pohdinnan päätteeksi kirjakoriini. Se on ollut antoisa hyppy. Loppu on sitten historiaa. Sarja vei minut menessään.

Miehistä parhain alkaa dramaattisesti kiväärin laukauksen kaiuista, joka ammuttiin jo edellisessä osaassa Epilogissa Gilesin vaimon Carinin silmien alla. Nämä tapahtumat selviävät Giles Barringtonille ja totuus vaimon taustoista alkaa selvitä: onko Carin vakooja vai lenkki johonkin suurempaan kuvioon vai onneton sivullinen sattumus?

Gilesin hyvä ystävä, Harry Clifton, jonka vaimo Emma on muuten Gilesin sisar, kirjoittaa viimeistä osaansa William Warwick -dekkarisettiin, jossa päähenkilö kokee kovia. Suunniitteilla on myös jo uutta, nimittäin kirja nuoresta miehestä, joka asuu jossain Neuvosto-Venäjän sateliittivaltiossa, ja heittää arpaa kohtalostaan. Tuo hajatelma jätti mieleeni hymynpoikasen, sillä Archerin kirja Kruuna vai klaava on selvästi ollut kirjoittamisen aikana hajatelmissa silmäkulmassa. Upea kirja, jonka lukemista suosittelen. Jäin miettimään myös sitä, miksei Archer julkaissut tuota kirjaa pseudonyymi-nimellä, kun oli noin herkullinen tilaisuus!

Ehkä kirjan parhaimmat hetket ja lukunautinnot on sijoitettu tällä kertaa Lady Virginia Fenwickin kontolle - mahdoton nainen! Minun täytyy todeta, että en ole koko sarjan kohdalla tästä naishahmosta niinkään pitänyt, mutta tässä osassa hän on kirjan ehdoton suola ja pippuri. Ilman Virginian temppuja kirjan juonellinen lopputulos ja anti olisi minusta jäänyt puolitiehen.

Tämä Clifton-kroniikka osoittaa, että Archer on kyllä mainio juonenpunoja, jonka värikäs omakohtainen elämäntaival on antanut hyvän perspektiivin ammentaa hyvän mielikuvituksen avulla mitä mielenkiintoisimpia juonikuvioita. Archer on kirjailija, jonka kynä on miekkaa vahvempi!

2 kommenttia:

  1. Jäi kyllä ikävä Cliftoneita ja Barringtoneja. Oli niin hyvä ja koukuttava sarja. Kyllä Archer osaa.

    VastaaPoista
  2. Archerin kynä on tervä ja värikäs. Samaa mieltä.

    VastaaPoista