Martta Kaukonen: Terapiassa

Kansi: Perttu Lämsä

Martta Kaukonen:

Terapiassa

WSOY

2021

405 sivua

Kirjastolaina

Tämän kevään yksi kohutuista tai oikeammin paljon mielipiteitä nostaneista kirjoista on Martta Kaukosen Terapiassa. Nämä kohun laineet kun tavoittivat omat leveysasteeni paikannuspisteet, kirjastovaraus lähikirjastoon meni hetimiten, ja kotvan kuluttua tuo opus oli jo avoinna edessäni. Minäkin liityn mielihyvin siihen tyytyväisten lukijoiden kuoroon, jotka ovat sukeltaneet oman hyppynsä Terapian kanssa. Huikean hieno esikoinen.

Terapiassa Martta Kaukonen kirjoittaa kerronnan neljän henkilön varaan:

Clarissa on kuuluisa terapeutti - televisiosta tuttu, jonka kasvot kuuluvat lähes tulkoon viikottain säännöllisen epäsäännöllisesti keskusteluohjelmien vakiokokoonpanoon - onhan hän fiksu ja pätevä psykologian asiantuntija - ihan kaikinpuolin.

Ira on parikymppinen nuori nainen, jonka henkilöhistoria on ollut täynnä traumaattisia kokemuksia, jotka särkivät jotain, jota vielä kypsymätön nuori ja hauras mieli ei ole pystynyt käsittelemään. Ira mieltää itseään sarjamurhaajaksi, ja hakeutuu Clarissan vastaanotolle varmistaakseen itselleen sopivan diagnoosin, jos hän jää kiinni, ja tuomari joutuu punnitsemaan hänen syyntakeellisuutta.

Arto on toimittaja. Miehelle maistuu viina verrattain hyvin. Tuohon viinan tuomaan unohdukseen on hyvä syy upottaa leskeys - edes hetkeksi. Irmeli, pomo Helsingin Aviisista, pitää miehen tavalla tai toisella elämänsyrjässä kiinni ja tarjoilee juttuaiheita. Tämän kertainen tarjous olisi henkilökuva Clarissasta, jossa tarvittaisiin jotain vähän enemmän särmää, johon voisi tarttua.

Pekka on perusinsinööri, Clarissan ylpeä aviomies. Hän kulkee taustalla marginaalissa, mutta  on kuitenkin esillä näyttämöllä, sillä Clarissalla on kotivastaanotto heidän omakotitalonsa yläkerrassa. Portaiden juurella ja ulko-ovella Pekka kohtaa Clarissan potilaita. Yksi heistä on Ira!

Parasta kirjassa on juuri minämuotoinen, vuorovedolla ristiinvalottava kerronta. Se pitää hyvin jännitteen yllä, ja sopii juuri tähän tarinaan verrattain erinomaisesti. Juonen palaset ja paljastukset tippuvat sopivasti niin, että lukija tai ainakin minä arvelin muutamaa käännettä aikaisemmin, miten palat lopulta sijoittuvat kokonaisuuteen, ennen kuin kirjailija itse paljastaa sen todellisen laidan. Tuo tyyli piti hyvin kuvion kasassa ja piti omalla osallaan jutun tuoreena ja mielenkiintoisena. Esikoisromaanissa näin kypsä kerrontatapa antaa odottaa paljon tulevalta tuotannolta! Hieno teos ja tarina!