 |
| Kansi: Sanna-Reeta Meilahti |
Sofie Sarenbrant
Avoimet ovet
Visning pågår
2014
Suomennos Veijo Kiuru
Wsoy
2019
434 sivua
Arvostelukappale kustantajalta
Kiitos!
Tässäpä on oiva, ja makustelujenkin jälkeen mielenkiintoisen jälkimaun jättänyt dekkari. Alussa minulla oli vaikeuksia hahmottaa sitä, millaiset ovat kirjan henkilöiden väliset kytkökset. Sen kun sain vihdoin selville, alkoi kirjakin näyttää omia kasvojaan ihan uudella tavalla. Vaikka jutun juoni oli "laiskanpuoleisesti" kirjoitettu, ja tapahtumat tuntuivat verkkaisesti ilmaantuvan, on tarina silti varsin vetävä ja mielenkiintoinen. Minua ilahdutti tässä kirjassa lyhyet luvut. Ne rytmittivät hyvin muuten verkkaista kerrontaa.
Mutta sitten jo kansien sisälle. Tässä tarinassa on tuttua tutumpi tapaus, kun väkivalta on sotkenut perherauhan. Cornelia on saanut miehestään tarpeeksi, ja pelkääkin häntä. Hänellä ja miehellään Hansilla on tytär, joka on kuudenikäinen Astrid. Tilanne on kehittynyt perheessä siihen pisteeseen, että asunto on laitettu myyntiin ja tytär äitinsä kanssa on muuttamassa yhteisestä kodista pois. Asuntonäytön jälkeisenä aamuna Astrid näkee sen, mitä kukaan ei halua nähdä todeksi. Isä on tapettu.
Asiaa lähtee tutkimaan rikospoliisi Emma Sköld, joka huomaa piahkoin tutkinnan edetessä, että hänestä on tulossa äiti. Sarenbrant on loihtinut poliisihahmon, joka ei ole tyypillinen ruotsalaisdekkarreiden henkirikoksia tutkiva poliisi. Emma on 36-vuotias, ja hänellä on myös menneisyys, josta Sarenbrant on löytänyt henkilön nimeltä Hugo (hänelläkin ovat omat sormensa likaantuneet jutun yhteydessä). Muutenkin Emman perhe on näyttävästi esillä, ja heillä on kaikilla tavallaan myös omat juttunsa ja näkemyksensä tutkinassa mukana.
Tässä kirjassa minua kosketti erityisesti tuon Astrid-tyttösen asema. Jotenkin hän sai minussa tuntemuksia, joita ei haluaisi kenenkään kuusivuotiaan ikinä kokevan. Siinä on meille kaikille mietittävää miten kertoisi sen asian lapselle, kun oma äiti on poliisien käsissä kuulusteltavana ja osaksi epäiltynä isän kuolemasta. Muutenkin Astrid on kirjassa hahmo, joka jäi vahvasti minun mieleen kaikkine piirteineen ja hyvineen.
Hieno dekkari tältä kirjailijalta, ja odotan kovasti jo seuraavaa kirjaa eteeni. Sen on kustantaja luvannut jo täksi syksyksi nimeltään Kerjäläinen. Sitä ennen täytyy kirjaston listoja selata, jos vaikka jossain välissä saisi käsiinsä tuon Osasto 73. Sen verran kutkuttava kirjailijan olen nyt löytänyt! Hienoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti