Jeffrey ArcherMiekkaa vahvempi
Mightier Than The Sword
Clifton-kronikka osa 5
Suomennos: Susanna Tuomi- Giddings
Sitruuna kustannus
463 sivua
Arvostelukappale kustantajalta
Kaunis kiitos taas jälleen!
Todellinen suurmies on se,
jolle kynä on miekkaa vahvempi.
Edward Bulwer-Lytton
1803 - 1873
Miekkaa vahvempi on Clifton-kroniikan viides osa, johon on Archer kuvannut Barrington ja Clifton sukujen vaiheita 1960-luvun puolivälistä 1970-luvun alkuun.
Kirja alkaa samalla tavoin kuin edellinen osa - vanhan kertauksella. MV Buckingham on purjehtimassa neitsytmatkallaan Atlantin valtamerellä nokka kohden Pohjois-Amerikan rantoja, kunnes kesken kaiken reissua kuullaan räjähdyksen ääni - IRA:n pommi...
Muutenkaan tämä kirja ei poikkea edellisistä osista siinä suhteessa, että kirjan luvut ovat kirjoitettu aina luvun päähenkilön/-henkilöiden mukaan. Tälllä kertaa esille ovat päässeet: Harry ja Emma (kahdesti), Lady Virginia Fenwick (kahdesti), Giles Barrington ja edellisen veljenpoika Sebastian Clifton. Omalla tavallaa se rytmittää hyvin tarinaa, jolloin lukijalle on heti selvää luvun alussa kenen touhuja ollaan seuraamassa.
Archer on taas kehittänyt koukuttavan juonen. Voin vain ihalla sitä tapaa, jolla kirjailija loihtii sielunsa sopukoista mitä huimempia kohtaloita lukijan eteen. Tälläkään kertaa ei pysytä Brittiensaarella, vaan kylässä käydään kylmänsodan rautaesiriippujen takana Neuvostoliitossa ja Itä-Berliinissä. Rivien välistä voi hyvin aistia sitä kylmänsodan tunnelmaa ja jännitettä, jota on tuohon aikaan eletty.
Kirjassa on monen monituista teemaa. Omissa pyörteissään on Harry. Oikeastaan hän ja hänen reissunsa Neuvostoliittoon jäi tästä kirjasta minulle vahvimmin mieleen. Harry on brittien kirjailijoiden sananvapausjärjestön puheenjohtaja. Hänen sympatiansa on kohdistunut neuvostoliittolaisen kirjailijan Anatoli Babakovin vapauttamiseen poliittisesta vankeudesta. Babakov on kirjoittanut Stalinista elämänkerran, jossa on kirjoitettu Isä Aurinkoisesta niin, että se ei ole ollut "virallisen totuuden" mukaista. Siinä touhussa Harry saa omat mustelmansa.
Vaikka tuohon aikaan maailma oli vahvasti jakautunut kahden navan alle. Idän ja lännen rautaesiriippu oli selvä ja painava, niin kotisaarella Iso-Britanniassakin oli omat tuiskeensa. Irlannin ja Pohjois-Irlannin rauhaisaa arkea koiteltiin. Oikeastaan ihmettelin sitä, miksi näitä kiemuroita Archer ei ollut ujuttanut kirjaansa mukaan. Olisin niin odottanut, koska IRA:n pommi-isku oli se lähtökohta, josta tämä kirja sai alkutahtinsa.
Siitä huolimatta hieno kirja. Suosittelen kesälukemistoon, jos tästä kirjallisuuden generestä pidät.
Kirja alkaa samalla tavoin kuin edellinen osa - vanhan kertauksella. MV Buckingham on purjehtimassa neitsytmatkallaan Atlantin valtamerellä nokka kohden Pohjois-Amerikan rantoja, kunnes kesken kaiken reissua kuullaan räjähdyksen ääni - IRA:n pommi...
Muutenkaan tämä kirja ei poikkea edellisistä osista siinä suhteessa, että kirjan luvut ovat kirjoitettu aina luvun päähenkilön/-henkilöiden mukaan. Tälllä kertaa esille ovat päässeet: Harry ja Emma (kahdesti), Lady Virginia Fenwick (kahdesti), Giles Barrington ja edellisen veljenpoika Sebastian Clifton. Omalla tavallaa se rytmittää hyvin tarinaa, jolloin lukijalle on heti selvää luvun alussa kenen touhuja ollaan seuraamassa.
Archer on taas kehittänyt koukuttavan juonen. Voin vain ihalla sitä tapaa, jolla kirjailija loihtii sielunsa sopukoista mitä huimempia kohtaloita lukijan eteen. Tälläkään kertaa ei pysytä Brittiensaarella, vaan kylässä käydään kylmänsodan rautaesiriippujen takana Neuvostoliitossa ja Itä-Berliinissä. Rivien välistä voi hyvin aistia sitä kylmänsodan tunnelmaa ja jännitettä, jota on tuohon aikaan eletty.
Kirjassa on monen monituista teemaa. Omissa pyörteissään on Harry. Oikeastaan hän ja hänen reissunsa Neuvostoliittoon jäi tästä kirjasta minulle vahvimmin mieleen. Harry on brittien kirjailijoiden sananvapausjärjestön puheenjohtaja. Hänen sympatiansa on kohdistunut neuvostoliittolaisen kirjailijan Anatoli Babakovin vapauttamiseen poliittisesta vankeudesta. Babakov on kirjoittanut Stalinista elämänkerran, jossa on kirjoitettu Isä Aurinkoisesta niin, että se ei ole ollut "virallisen totuuden" mukaista. Siinä touhussa Harry saa omat mustelmansa.
Vaikka tuohon aikaan maailma oli vahvasti jakautunut kahden navan alle. Idän ja lännen rautaesiriippu oli selvä ja painava, niin kotisaarella Iso-Britanniassakin oli omat tuiskeensa. Irlannin ja Pohjois-Irlannin rauhaisaa arkea koiteltiin. Oikeastaan ihmettelin sitä, miksi näitä kiemuroita Archer ei ollut ujuttanut kirjaansa mukaan. Olisin niin odottanut, koska IRA:n pommi-isku oli se lähtökohta, josta tämä kirja sai alkutahtinsa.
Siitä huolimatta hieno kirja. Suosittelen kesälukemistoon, jos tästä kirjallisuuden generestä pidät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti