 |
| Kannen kuva: Istock Photo/ Shutterstock Suunnittelu: Sanna-Reeta Meilahti |
Rosella Postorino
Suden pöydässä
Le Assaggiatrici
2018
Suomennos: Helinä Kangas
Bazar kustannus
2019
334 sivua
Kirjastolaina
Syyskuun alkuun on kädessäni ollut yksi syksyn mieleenpainuvimmista romaaneista: Suden pöydässä Rosella Postorinon neljäs romaani, joka on jo ehtinyt napata palkintoja, ennen kuin ilmeistyi suomennettuna muutama hetki sitten.
Kirjailija kertoo kirjansa Huomautuksien ja kiitoksien alussa teoksen alkusykäyksestä. Hän oli lukenut italialaisesta lehdestä syyskuussa 2014 artikkelin, joka oli käsitellyt viimeisestä elossa olleesta Hitlerin ruoanmaistajasta. Huonoksi onnekseen tämä rouva oli ehtinyt menehtyä, ennen kuin Rosella pääsi hänen osoitteeseensa Berliinissä. Kuollessaan tämä ruoanmaistaja Margot Wölk oli ollut 96-vuotias. No, joka tapauksessa erittäin mielenkiintoinen romaaninaihe.
Rosa Sauer on paennut Berliinin pommituksia appivanhempiensa luokse Gross-Partchiin. Vain muutaman kilometrin päässä on tuo Natsi-Saksan hirmuhallinnon napa: Suden pesä. Tuon pesän lähistölle Rosa joutuu yhdeksän muun nuoren naisen kanssa Suden pöydän kattauksen äärelle, syömään päivittäin Hitlerille valmistettua ruokaa - ettei ne vaan olisi olleet myrkytettyjä sapuskoja.
Olen monesti miettinyt tykönäni näitä koekaniineja, joita arvelin hirmuhallitsijoilla olevan. Tämä toki todistaa sen, että se on ollut niin, niin kuin olen ajatellut. Mutta kuitenkin kirja on paljon ajatuksia herättävä. Siinä on mielenkiintoinen dilemma. Rosa on henkilö, joka inhoaa natsiaatetta. Hän ei ole, eikä ole millään lailla sisäistänyt tuota kyseistä ajatusmaailmaa, mutta siitä huolimatta hänet pakotettiin pitämään huolta, että Hitler voi turvallisesti nauttia ruokansa ja tyydyttää ravinnon tarpeensa päivittäin - aamiainen, lounas jne. Samaan aikaan Rosa pitää yllä omaa elintasoaan. Hänet on palkattu tehtävään ja hän on tavallaan etuoikeutettu, sillä hänellä on päivittäin kylläinen olo kaikista riskeistä huolimatta.
Tässä kirjassa suurta osaa näyttelee juuri tuo syyllisyys ja pettäminen. Toisaalta Rosa tuntee todella syyllisyyttä siitä, että hän turvaa juuri inhoamansa instituution hyvinvointia omalla toiminnallaan.Samalla hän tietää, että mies on rintamalla ja fyysinen rakkaus on tarjottimella. Mutta voiko sitä todella sanoa rakkaudeksi? Pettääkö hän miestään, joka on hävinnyt rintamalla nauttienssaan miehen käsien tuomasta kosketuksesta, joka palvelee hirmuhallintoa.
Suden pöydässä on kirja, joka tulee iholle ja yrittää päästä myös sen alle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti