 |
| Kannen suunnittelu: Harto Pesonen Kuva: Cristian Mihai Vela | Dreamstime.com |
Max Manner
Kadotettujen kahvila
Arktinen banaani
2018
415 sivua
Kirjastolaina
"Die Menschen jede Lüge glauben, vorausgesetzt sie ist groẞ genug." (mts. 408)
(Ihmiset uskovat jokaisen valheen, kunhan ne ovat riittävän suuria.)
Jo 88 vuoden ikään ehtinyt wieniläinen rouva Kathrine Schulz kertoo vieraalleen omaa elämäntarinaansa sillä ehdolla, että vieras ei keskeytä, vain kuuntelee.
"Olen varma, että kuulemanne tulee kiinnostamaan teitä. Ottakaa tuoli huoneen seinustalta olkaa hyvä." (mts. 20)Otin tuolin kerran jos toisenkin, koska se tarina todella kiinnosti. Se vangitsi, ja laittoi hiljaiseksi. Sitä mukaa kun luin, sitä vahvemmin koin, että olisin ollut mukana tapahtumissa jossain taka vasemmalla tai olisin katsonnut tarinaa isolta valkokankaalta. Teksti visualisoitui vahvasti mieleeni.
Manner kertoo Lukijalle-osion ensi tahdeissa löytäneensä "Kathiensa" lomansa viimeisenä päivänä Kölnissä joulutorille suuntautuneella matkalla vuoden 2016 lopulla. Vierailu Gestapon päämajassa ja ennen kaikkea siellä ollut museo-opas, vanha harmahtunut ja vakavakasvoinen nainen, joka "seurasi haamun lailla musevieraan askelissa (mts 7)", oli tehnyt vaikutuksen kirjailijaan. "Siinähän oli Kathi" - oli Manner tuumannut. Manner on ollut nöyrä, mutta ei ole nöyristellyt tallettamansa tarinan edessä.
Tämän kirjan vahvuus on juuri tuo päähenkilö Kathi ja minämuotoinen kerronta. Kathin persoona paljaustui minulle monitahoisena ja rosoisena, mutta sen sisältä löytyi herkkä ja tunteva persoona, joka matkanvarrella sai vahvan, kovan kuoren ylleen.
Tarinan kieli ja kirjoitusasu oli helppolukuista ja sulavaa. Muutamat lauseet oli kirjoitettu joko saksaksi tai puolaksi. Ne antoivat hienon autenttisuuden piirteen tarinayhteyteen, olivat kuin pikantti mauste hyvin kiehuneessa keitoksessa.
Huikean hieno tarina, joka kannatti lukea!
Tarinan kieli ja kirjoitusasu oli helppolukuista ja sulavaa. Muutamat lauseet oli kirjoitettu joko saksaksi tai puolaksi. Ne antoivat hienon autenttisuuden piirteen tarinayhteyteen, olivat kuin pikantti mauste hyvin kiehuneessa keitoksessa.
Huikean hieno tarina, joka kannatti lukea!
Luulin jo kuulleeni kaikki sota-ajan tarinat, mutta tätä en ollut kuullut, se pysähdytti, sävähdytti ja hiljensi... meni kaksi viikkoa, ennenkuin pystyin aloittamaan toista tarinaa, toista kirjaa. Olen syntynyt 3kk rauhan somimisen jälkeen maailmaan, joka yritti epätoivoisesti nousta jaloilleen, ymmärtää tapahtunutta ja toipua kokemastaan. Maailmaan, joka ei vieläkään täysin ymmärrä tapahtunutta. Siksi näitä tarinoita on edelleenkin kaivettava esiin, kerrottava seuraavalle sukupolvelle - aina neljänteen ja viidenteen polveen asti. Sillä ihminen on hyvin hidas oppimaan virheistään, valitettavasti.
VastaaPoistaKiitos Max tästä upeasta kirjasta <3
Muori
Olen tästä samaa mieltä. On hyvä, että asia nostetaan esiin vaikka näin kirjallisuuden keinoin. Manner on tässä kirjassaan onnistunut mainiosti. Se kannatti todellakin lukea.
VastaaPoistaKiitos kaunis kommentoinnista! Max Manner
VastaaPoista