 |
| Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Kuva: Istockphoto |
Tomas Gads
Luopiot
Bazar Kustannus
316 sivua
Saatu kustantajalta!
Iso kiitos
Turun poliisilaitoksella on taas puhelin kilissyt, ja rikospoliisi, Halme vastaa. Soittaja on oman tiimin jäsen rikosylikonstaapeli Ann-Mari, joka kertoo löytäneensä oman mökkinsä portailta kuolleen miehen jäätyneen ruumiin. Kenen henkilön ruumis tämä on? Se ei ole ainakaan hänen, jonka venäläinen henkilöllisyystodistus on miehen hyppysissä. Sen tietää heti Sergei Petrov. Tästä tapahtumasta aukeaa Tomas Gadsin hieno tarina.
Tämä Gadsin juttu on pitkälti Sergei Petrovin maaperältä ja näkövinkkelistä kyhäilty kertomus. Gads kertoo Sergein taustaa ja menneisyyttä ripotellen. Siitä rakentuu mielenkiintoinen kehys kuolemansyyntutkinnalle.
Luopiot on taitavasti rakennettu. Mielestäni se on jalostuneempi versio kuin Pirulainen. Vaikka tapahtumia ristiinvalotetaan, ne eivät tunnu junnaavalta kertaukselta, vaan tarina kietoutuu yllättävän hienosti yhteen. Tuntuu, että pakolla ei ole yritettykään saada kirjaan 300 sivua täyteen. Tässä kirjassa lyhyet luvut tekivät lukemisesta vaivattoman, ja se sopi omaan lukurytmiini enemmän kuin hienosti. Pieni pätkä silloin, kun ehdin ja jaksan - aina illan päätteeksi.
Kiinnostava tarina, suosittelen!
Tämä on siitä hauska sarja, että se sijoittuu Turkuun. Olen siis asunut Turussa 16 vuotta, joten kaupunki on tullut tutuksi ja siitä on kiva lukea kirjoissa.
VastaaPoistaMinäkin tykkäsin noista lyhyistä luvuista. Tarina oli siitäkin huolimatta sekava, enkä tykännyt niistä oudoista sivun mittaisista ajatelmista. Dekkarit eivät mielestäni kaipaa sekavaa höpinää.
Mai, kirjaa lukiessani, mielessäni pyöri kysymys: miksi Suomi-dekkarit sijoittuvat niin usein Turun kaupunkiin? Näitähän on esim. Mannerilla ja Mäellä. Nyt tämä Gads!
VastaaPoistaKirja on moniulotteinen, siitä olen samaa mieltä, mutta siitäkin löytyi koukunväkänen, joka piti hyvin otteessaan.