sunnuntai 9. elokuuta 2020

Kirsi Pehkonen: Jylhäsalmen sydänkesä

Kirsi Pehkonen

Jylhäsalmen sydänkesä

Karisto




263 sivua 

Kirjastolaina

Olen jo useampana kesänä päässyt tutustumaan itäsuomalaiseen maalaiskylän Jylhäsalmen rantamaisemiin ja sen lossarin kupeen kuppilan elämään Pehkosen kertomana. Tämäkään kesä ei ole poikkeus, vaan pitkähkön kirjaston varauslistan uumenista se tipahti vihdoin ja viimein. Siis hyvä asento kesäkeinuun ja kahvikupponen seuraksi. HyppyJylhäsalmelle alkakoon.

Pehkonen on jo tehnyt lukijoilleen tutuksi Jylhäsalmen kallioisia rantamaisiemia muutaman kirjan verran. Tällä kertaa vuorossa on tarina Reunamäen talosta, joka on ollut jo vuosia tyhjillään. Reunamäen talo on perikunnan omistuksessa. Talon kohtalosta on aikansa riidelty. Nyt sopu on vihdoin löytynyt, ja se on ajateltu myydä. Myyntiä varten paikka on putsattava ja puunattava. 

Maiju on lupautunut raivuutöihin ja saa serkkunsa Hennan avukseen. Yhdessä naiset aloittavat urakan.Raivuun alta alkaa pihapiiri paljastua. Viikate heiluu milloin tienposkessa ja rantapolulla. Upeenkasvun kätköistä löytyy rantasauna ja pihavajat viinimarjapuskineen. Siistiä jälkeä saadaan myös talossa aikaiseksi. Vedet menevät ja tulevat taas talossa, ja sähkökin saadaan virtaamaan...

Siivousurakan sivussa tulevat tutuksi niin naapurit kuin lossarin kupeessa muutkin kylän asukkaat. Sydän sykähti ja tunsi sielunsisarruutta Maijuun kun luin hänen soittavan haitaria. Itsellenikin tuttua tutunpaa soittopeliä - ja vieläpä Giuliettia. Voi että... 

Tässä kirjassa, kun verrataan sitä edellisiin osiin, on uutta se, että kerrontan on tullut mukaan uusi taso. Rinnan kulkee nyt sivujuoni viime sotavuosilta. Venäläinen sotavanki Ivan Grigorjev on määrätty Jylhäsalmelle eräälle maatilalle avuksi. Hän saa vangin vaatekerran, jossa on iso valkoinen V-kirjain selässä. Ivan osaa jokusen sanan suomea ja oppii sitä siinä sivussa lisää. Kanssakäyminen talon isännän ja perheen kanssa käy saumattomasti. Pian radiossa luetaan tiukat rauhanehdot, ja sotavankeja palautetaan takaisin Neuvostoliittoon. Mutta miten käy Ivanin ja muiden kylän sotavankien?

Tästä historiallisesta tarinalinjasta minä olisin halunnut lukea enemmän. Nyt se jäi vain pikaiseksi pieneksi tarinaksi ikään kuin marginaaliin. Sillä olisi mielestäni ollut sijaa suurempaankin osaan. Olihan se omana lenkkinä Rantamäen tilan tapahtumissa, ja naapurissa asuvan Uudispihan Taunon tarinoissa.

Kirsi Pehkosen Jylhäsalmen sydänkesä on kesäkirja, mitä suuremmissa määrin. Se kuuluu hellepäivään samoin kuin hellehattukin. Hyvää, rentoa luettavaa, jossa on kirsikkana kakun päällä pieni romanssin poikanen. Kuitenkin niin, että se ei lukiessa tuntunut liian imelältä.

Kiva kirja kesäisen päivän välipalaksi.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti