torstai 6. heinäkuuta 2017

Håkan Nesser: Taivas Lontoon yllä

Päällys: Jussi Karjalainen
Håkan Nesser

Taivas Lontoon yllä

Himmel över London
2011
 
Suomennos: Aleksi Milonoff
 
Tammi
2017

559 sivua

'Käsityksemme kirjoista on pohjimmiltaan sellainen, jos tarinaa ei ehdi kertoa parranajon aikana, se on kirjallisuutta. Eikä se ole meille mitään. Luetteko te?'

 
Questa storia
Alessandro Baricco
Kirjastolaina
 
Käsissäni on ollut viime päivien aikana Tammen kustantama  Håkan Nesserin uutukainen Taivas Lontoon yllä, joka oli kirjastoni uutuushyllykössä helposti tunnistettavissa, muistuttaahan tämä opus ulkoasultaan sisarteostaan Carmine Streetin sokeat.
 
"Håkan Nesser tarjoaa lukijalle herkullisen kattauksen jännitystä romaanissaan Taivas Lontoon yllä. Kuolemansairas Leonard Vermin matkustaa entiseen kotikaupunkiinsa Lontooseen viettääkseen siellä 70-vuotisjuhlaansa hänelle tärkeimpien ihmisten kanssa. Osalla kutsutuista tosin ei ole aavistustakaan, kuka Leonard on ja miksi heidät on kutsuttu. Kuka oli salaperäinen Carla, joka antoi Leonardille suljetun kirjekuoren Trafalgar Squarella vuonna 1968 ja veti samalla tämän mukaan itäeurooppalaisen vakoilurenkaan toimintaan? Miten Lontoota piinaava sarjamurhaaja The Watch Killer liittyy kuvioon?"
(Kirjan takakansi)
Huomautan, tämä on haastava kirja luettavaksi. Kirja alkaa kuin mikä tahansa hyvä opus, vakoilujuttu tai jännäri. Alkuun Nesser tuo estraadille tukun henkilöitä. Sinällään herkullista väkeä; neuroosista kärsivän tytön, terapeutin jne.  Mielenkiintoni herää välittömästi ja odotan tulevaa lukunautintoa, mutta sitten tapahtuu jotain. Kaikki ei enää kuljekaan kausaalisuhteiden mukaan. Selvään lankakerälliseen  tulee säikeisiin solmuja ja ne sotkeutuvat yhä uudelleen ja uudelleen, joista syntyy kokonaan uusi säie. Lukijaa haastetaan toden totta. Samalla voi kysyä itseltään sitä, mistä ihmeestä tarinassa on oikein kyse - "vakoilujuttu, rakkaustarina vai jotain ihan muuta"?

Kirjan puolessa välissä mukaan kuvioihin eksyy eläköitynyt taksikuski Lars Gustav Selén, joka kirjoittaa Lontooseen sijoittamaansa tarinnaa. Selén "liukuu" Leonardon kuin muidenkin mielenliikeisiin mukaan. Nyt jouduin lukemaan alkua uudelleen, kirjailijan riemuksi olin ulkona kuin lumiukko. Tarinaan tuli kokonaan ihan uusi ulottuvuus. Se oli uusi tarina toisen sisällä. Jatkoin lukemista ja yritin pysyä kärryillä, mutta viitoitettu tie oli edelleen kovin kuoppainen. Kunnes Nesser avaa lopulta lankakerän säikeitten solmut,  jolloin  jutun hienosti rakennettu  todellinen luonne näyttäytyi. Tälläkään kerralla en pety Nesserin tarinaan.
 

2 kommenttia:

  1. Viuhto teos! Alkumetreillä tuli hiukka hämmentynyt olo, epävarmuus siitä, mikä genre mahtaa olla kyseessä. Heräsi myös hienoinen epäilys siitä, kuinka Nesser aikoo henkilögalleriansa kanssa tyylipuhtaasti vimppasivulle luovia.
    Mutta Nesser tekee minkä lupaakin: kutoo tarinan kasaaan kuin taiturilukki seittinsä. Nesser tuottaa takuujälkeä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei

      Se on just niin kuin kirjoitit. Ihan samaa mieltä olen kanssasi =)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...