Terttu AutereKuka murhasikaan rouva Holmin?
Karisto
2014
294 sivua
Kirjastolaina
1930-lukua elävän pienen kaupungin marraskuinen aamurauha rikkoontuu, kun verityön seurauksena sahaisännöitsijän leski, Kemikaalio-Aitan omistajatar Ester Holm löydetään liikkeestään kuolleena vierellään rikottu Plasir d´Amour -parfyymipullo. Ester Holmin oli löytänyt rouva Sonja Kaunisto, joka oli luvannut olla löytöpäivänä rouva Holmin sijaisena kemikalioliikkeessä. Onnekas sattuma on, että rikospoliisikonstaapelit Yrjölä ja Mäkinen saavat virka-apua lääninrikosetsivä Juhani Kuikalta. Paikkakunnalla on myös edellisenä iltana juhlittu Apteekkarin syntymäpäiviä pikkutunneille asti.
Minua viehättää suunnattomasti näissä Autereen kirjoissa "salonkimaisuus". Niissä on jokin hienostunut tyylitelty sävy raa'ankin murhan selvittelyssä. Niin kuin hyvän tutkimuksen tekemisessä itse tulos ei ehkä olekaan se jutun kluu, vaan sinne päämäärään johtamut tie. Autereen dekkarissa ei mässäillä väkivallalla, eikä psykologisella jännitteellä. Tässäkin kirjassa ikään kuin murhatutkimus on kaiken alla, mutta aikaa on myös ihmissuhteille ja niiden kuvaukselle.
Tämä kirja on ehdottomasti Sinulle, jos pidät dekkareiden lukemisesta, mutta vierastat nykydekkareille tyypillistä rakennetta. Terttu Autereen dekkareissa ja Mika Waltarin Palmu-kirjoissa olen havaitsevani jotain sitä samaa, vaikka ne on kirjoitettu ihan eri vuosikymmenillä. Kuka murhasikaan rouva Homin? -teoksessa on hyvin tavoitettu ripaus menneen ajan tunnelmaa.
Minua viehättää suunnattomasti näissä Autereen kirjoissa "salonkimaisuus". Niissä on jokin hienostunut tyylitelty sävy raa'ankin murhan selvittelyssä. Niin kuin hyvän tutkimuksen tekemisessä itse tulos ei ehkä olekaan se jutun kluu, vaan sinne päämäärään johtamut tie. Autereen dekkarissa ei mässäillä väkivallalla, eikä psykologisella jännitteellä. Tässäkin kirjassa ikään kuin murhatutkimus on kaiken alla, mutta aikaa on myös ihmissuhteille ja niiden kuvaukselle.
Tämä kirja on ehdottomasti Sinulle, jos pidät dekkareiden lukemisesta, mutta vierastat nykydekkareille tyypillistä rakennetta. Terttu Autereen dekkareissa ja Mika Waltarin Palmu-kirjoissa olen havaitsevani jotain sitä samaa, vaikka ne on kirjoitettu ihan eri vuosikymmenillä. Kuka murhasikaan rouva Homin? -teoksessa on hyvin tavoitettu ripaus menneen ajan tunnelmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti