keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Leena Lehtolainen: Viattomuuden loppu



Leena Lehtolainen

Viattomuuden loppu

Tammi
2017
 
455 sivua
 
 
Kirjastolaina
 
 
Leena Lehtolainen on ollut minulla samalaisessa luentapaitsiossa kuin brittien dekkarikuningatar Agatha Christie. Olen tiennyt, että he ovat luettuja, mutta minun käsiini ne ovat harvemmin eksyneet. Muutama vuosi takaperin Lehtolainen tuli kotikaupunkini kirjastoon luennoimaan suurelle väkimäärälle omasta tuotannostaan. Minäkin siihen tilaisuuteen menin ja tykästyin kuulemaani - kirjailijan jutustelevaan tarinankerrontaan. Ajattelin passiivisesti, että jospa sittenkin löydän itseni tämän kirjailijan teosten parista. Nyt tässä onnekkaasti kävi näin!
 
Suuhygienisti Tuula Lahti-Haapala vapautui vankilasta alaikäisten poikien seksuaalisesta hyväksikäytöstä saamansa tuomion kärsittyään. Saman päivän iltana Tuula löytyy jo kuolleena liikennepuistosta kuristettuna. Onko tässä kyseessä näiden hyväksikäytettyjen poikien kosto? Sitä joutuvat puntaroimaan ja tutkimaan Maria Kallio joukkoineen. Silmukkakuvion hahmottuessa esiin nousevat myös iskelmälaulaja Tarmo Mättö ja hänen ex-vaimonsa Hannele sekä nykyinen hehkeä Samantha-rouva. Heidän ja muutaman muun henkilöln lisäksi Lehtolainen on mielestäni saanut luotua oivan tarinan, jota oli helppoa lukea. Vaikka kirjaa en lukenutkaan kertaistumalta, pienet tauot eivät haitanneet. Tarina muistui hienosti mieleen taukojenkin jälkeen.
 
Minulla ei, kuten kerroin, ole aikaisempaa kokemusta Maria Kallion tiimin toiminnasta. En tunne heidän tapojaan tai maneereitaan. Siis ei ole peiliä mihin heijastaisin heitä. Siksipä mieleeni tuli tästä naiskomissaarioista saksalaisten tv-dekkaristien hurmaava die Komissarin. Ensi alkuun ajattelinkin tätä Maria Kalliota täksi tiukassa kynähameessa stilettokorkokengillä rikoksia ratkovaksi Hannelore Elsnerin lookin omavaksi naiseksi - tunnustan, en ole myöskään katsonut ainuttakaan filmattua Maria Kallio -tarinaa. Pahoin kyllä erehdyin. Maria kallio on naimisissa ja parin lapsen äiti sekä hänen jaloksissaan kahdeksikkoa pyörivät itsetietoiset kissat. Siis tuikitavallinen virkaatekevä suomalainen nainen.
 
Team Kallio  on mielestäni muutenkin ihan kelvonoloinen rikospoliisin "palapelipalojen"  osasia sovitteleva ryhmittymä. Taidokkaasti Lehtolainen esittelee kirjan alkuun tiimin jäsenet niin, että tällainen ensisilmäyksiään heihin heittävä lukija pääsee hyvin käsiksi. Tähän kirjaa kirjailija on tuonut Kallion porukkaan kaksi uutta jäsentä: tositelevisiotähtenäkin loistanut Kristo Pohjola ja Englannista paluumuuttanut Johanna Al-Sharif. Vanhempaa kalustoa edustaa itse Ville Puupponen.

Ensimmäinen loikkaus Maria Kallion tutkimuksiin ei minulle tuottanut pettymystä, vaan koin sen herkullisena lukukokemuksena. Kirjan teema oli rankanpuoleinen. Aina kun lapsia kohdellaan kaltoin, se saa oman niskakarvani nousemaan kiukkukertoimenomaisesti pystyyn. Siksi Helmet-haasteessa tämä kirja on itseoikeutetusti kohdassa  21. Kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi.
  

3 kommenttia:

  1. Aika monta dekkaria olen lukenut Maria Kalliosta ja tv-sarjankin olen nähnyt. On tullut jo ähky!

    VastaaPoista
  2. Mai minäkin dekkareista nautin ja niitä milelläni luen, mutta nämä Maria Kallio -kirjat ovat jääneet jostain syystä väliin, mutta ehkä taas joskus on niiden vuoro uudestaan. Ainakin tästä kirjasta pidin.

    VastaaPoista
  3. Luin aikoinani kaikki Maria Kalliot sekä katsoin myös elokuvat. Tykkäsin niistä kovasti, mutta enää en jaksa niihin tarttua.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...