 |
| Kansi: Charlotta Paulson |
Emilie Schepp
Jaakko kulta
Broder Jakob
2019
Suomennos: Meri Ala-Tauriala
HaperCrime
2020
Arvostelukappale
Kiitos kustantajalle!
Jaakko Kulta on Emilie Scheppin Jana Berzelius -dekkarisetin viides kirja. Minä hyppäsin Janan matkaan kesken kaiken, mutta tuo hyppy oli mielenkiintoinen. Tässäpä taitaa olla kirjasarja, joka täytyy, - todella täytyy - kahlata ihan alusta asti. Minä viihdyin sen parissa enemmän kuin hyvin.
Jana Berzelius on syyttäjä. Hän saa esitutkintaansa tapauksen, jossa kaksi naista on löytynyt Norrköpingissa Motolavirrasta. Nämä naiset on löydetty ikään kuin merenneitoasuun puettuna, sillä heidän jalkansa on ommeltu ylhäältä alas asti yhteen. Tässäpä oli heti yksi syy, joka aiheutti sen, että kirja tarttui Haperin katalogista mieleeni. Millainen on tämän tapauksen motiivi, kun murhaaja jättää tällaisen "nimikirjoituksen" jälkeensä? Uteliaisuuteni on herätetty.
Tässä kirjassa Emilie Schepp on kirjoittanut tarinan, jossa on koukku, joka pitää lukijansa hyvin otteessaa. Se mitä dekkareissa eniten inhoan (että jotain asiaa jäädään vatvomaan ja kertaamaan sivu toisensa jälkeen), en tässä kirjassa kokenut. Kerronta on jouhevaa. Scheppin koukussa lukija pääsee hyvin ratkomaan itse motiivia ja onnistuukin ennen tutkintatiimiä. Täyt ovat mielenkiintoisia ja onnistuneita. Emilie on oiva jännityksen kehittäjä. Kirjan loppu on ihan huikean jännittävä. Oi, sentään! Tässä on selvää elokuva-ainesta!
Ehkä vielä enemmän henkilöistä olisin saanut irti, jos olisi ollut historiallista taustaa, mihin peilata. Tämä pakkohoidossa oleva Danilo on henkilö, joka jäi erityisesti mieleeni. Mitä kaikkea tämän miehen takaa löytyykään, kun on pakkohoitoon joutunut, ja Janan isäkin on ollut tekemisissä tämän miehen kanssa? Nämä selvinnevät varmasti aikaisemmista kirjasarjan osista. Itsenäisenä kirjana Jaakko kulta on ihan kelpo teos.
Jos et ole vielä päässyt Janan tiimin matkaan, niin tee se korjausliike hetimiten. Uskon, että se kannattaa. Kirjan henkilökaarti on sopivan heterogeeninen ja jännityskin on ihan kohdallaan, joten mitä muuta voi dekkarilta odottaa?
Ehdottomasti kesäisten dekkareiden top-listalle!
Tässä kirjassa Emilie Schepp on kirjoittanut tarinan, jossa on koukku, joka pitää lukijansa hyvin otteessaa. Se mitä dekkareissa eniten inhoan (että jotain asiaa jäädään vatvomaan ja kertaamaan sivu toisensa jälkeen), en tässä kirjassa kokenut. Kerronta on jouhevaa. Scheppin koukussa lukija pääsee hyvin ratkomaan itse motiivia ja onnistuukin ennen tutkintatiimiä. Täyt ovat mielenkiintoisia ja onnistuneita. Emilie on oiva jännityksen kehittäjä. Kirjan loppu on ihan huikean jännittävä. Oi, sentään! Tässä on selvää elokuva-ainesta!
Ehkä vielä enemmän henkilöistä olisin saanut irti, jos olisi ollut historiallista taustaa, mihin peilata. Tämä pakkohoidossa oleva Danilo on henkilö, joka jäi erityisesti mieleeni. Mitä kaikkea tämän miehen takaa löytyykään, kun on pakkohoitoon joutunut, ja Janan isäkin on ollut tekemisissä tämän miehen kanssa? Nämä selvinnevät varmasti aikaisemmista kirjasarjan osista. Itsenäisenä kirjana Jaakko kulta on ihan kelpo teos.
Jos et ole vielä päässyt Janan tiimin matkaan, niin tee se korjausliike hetimiten. Uskon, että se kannattaa. Kirjan henkilökaarti on sopivan heterogeeninen ja jännityskin on ihan kohdallaan, joten mitä muuta voi dekkarilta odottaa?
Ehdottomasti kesäisten dekkareiden top-listalle!
Kannattaa kyllä tutustua sarjaan kokonaisuudessaan ja järjestyksessä. Siitä saa taustat noille päähenkilöille!
VastaaPoistaSatu, varmasti teen niin, sillä lukiessani tuntui siltä, että jotain on/oli piilossa taustalla, joka pitäisi kokonaisuutta ajatellen tietää. No palapeli täytyy koota poikeavin keinoin.
VastaaPoista