keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Yoko Ogawa: Professori ja taloudenhoitaja





© Kustannusosakeyhtiö Tammi
Yoko Ogawa


Professori ja taloudenhoitaja
 
Kustannusosakeyhtiö Tammi Oy
Suomennos Antti Valkama
  
286 sivua


 
Juuri niin sinähän ymmärrät jutun juonen. Merkitäänpä nyt tähän ne luvut, joilla nämä kaksi ovat jaollisia, pois lukien ne itse. Tällä tavalla.
220 : 1 2 4 5 10 11 20 22 44 55 110

Professori
Kirjastolaina
 
Yoko Ogawa on Japanissa erittäin arvostettu kirjailija. Professori ja taloudenhoitaja on hänen yli 40 teoksen tuotannostaan kansaivälisesti menestynein ja ensimmäinen kirjailijalta suomennettu teos.
 
Professori ja taloudenhoitaja oli minulle spontaani lukukokemus. Poimin sen kirjastoni uutuustelineestä. Kurkkasin kirjan sivuja, huomasin ensimmäiset matematiikan kaavat, ja kauhistuin, miksi lukisin jotain tällaista ja vielä vapaehtoisesti. Asetin sen takaisin telineeseen, mutta alitajuntani sanoi vastaan: "Ota se kirja ja lue". Toden totta, se on sen arvoinen. Kun kyse on japanilaisesta kirjallisuudesta, voisi odottaa pienimuotoista niukkaa, mutta kaikensisältävää kerrontaa. Tällä tarinalla Ogawa sai ainakin minut hiljaiseksi.

Kun professori oli ratkaissut jonkin matematiikka lehden ongelman, kirjoittanut todistuksen puhtaaksi ja silmäili sitä viimeisen kerran ennen postittamista, hän tapasi mutista kerta toisensa jälkeen, 'kuinka hiljaista'. Oikean ratkaisun löydettyään hän ei tuntenut riemua tai vapautuneisuutta vaan hiljaisuutta. Asiat olivat loksahtaneet paikoilleen, eikä enää ollut tarvetta  lisätä tai vähentää mitään; kaikki olisi ollut juuri näin ja olisi vastakin, ikuisesti. Tätä tilaa professori rakasti.
 
Professori ja taloudenhoitaja on kertomus persoonallisesta muistamattomuudesta, matematiikan lainalaisuuksista ja lukujen kauneudesta sekä baseballista. Kirjasta on tehty elokuva. Ogawan tarina toi myös minun mieleeni kaksi elokuvaa: Naisen tuoksu (1992) ja Memento (2000).
 
Kun ihminen joutuu kohtaamaan amnesian, hänen mielensä joutuu kaaostilaan. Siitä kärsivän uudet mielikuvat eivät painu entiseentapaan pitkäaikaismuistiin. Sen sijaan aikaisemmat muistot ovat osana henkilön muistikuvia. Professsorin ja taloudenhoitajan tarinassa olisin vaihtanut osan baseballin kerronnasta professorin mielen kaaoksimaisuuden kokemiseen. Nyt se mielestäni jäi kovin vähäiseksi.
Joka aamu herättyään ja alettuaan pukeutua Professori sai ilmoituksen vammastaan omalla käsialallaan kirjoitetun lapun välityksellä. Hän joutui havahtumaan siihen, että viimeöinen uni ei ollutkaan viimeöinen, vaan nähty kaukaisessa menneisyydessä, viimeisenä ajalta kun hänen muistinsa vielä toimi. Professorin kasvoille läimäytettiin se tosiasia, että hänen eilispäivänsä oli hukkunut ajan syövereihin eikä enää koskaan nousisi pintaan. Hän joutui päivästä toiseen ottamaan vastaan saman tuskallisen ilmoituksen, aivan yksinään.
Kokonaisuudessaan hurmaava, monikerroksellinen ja loputtoman koskettava teos. Pakko lukea se joskus uudelleen.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...