Antti Tuuri: Tammikuu 18

 © Antti Tuuri ja Otava



Antti Tuuri

Tammikuu 18

Otava

220 sivua

Kirjastolaina

Edellinen kirja, jonka Antti Tuurilta luin oli Tangopojat. Sen tapahtumat on sijoitettu Pohjanlahden vastarannalle tanssiyhtye Hurman haitaristin Saulin matkaan. Nyt Tuuri on tullut aiheineen "paluumuuttajana" takaisin koto-Suomeen ja kapina-aikaan, kun sisällissota ottaa ensiaskeliaan Pohjanmaan lakeuksilla.

Antti Tuurin kirja Tammikuu 18 on kuvaus ajanjaksosta Pohjanmaalla, kun veli on nousemassa veljeään vastaan. Ylistarossa tammikuussa 1918 oli tarkoitus riisua kuutisensataa venäläissotilasta aseista. Valkoisella puolella oli suojeluskunnat huonosti varusteltuja - sotataidoissakin oli kohentamisen varaa. Rakennusmestari Ahto Sippola on napakasti isänmaan asialla yhdessä Aksel Bergmannin kanssa - tosin arvohiearkiassa pirtu taisi painiskella Bergmannin aatoksissa samoilla sijoilla vapaan isänmaan kanssa.
 

Jotta Sinä pääsisit hyvin sisälle tähän Tammikuu 18 -kirjaan, kannattaa palauttaa omaan mieleensä itsenäisen Suomen alkutahdit. Tämän kirjan alussa mainitun  Aktiivisen komitean tarkoituksena oli luoda sotilaallisesti organisoitu järjestelmä Suomeen. Ongelma oli vain siinä, että komitean johdossa oli akateemisesti koulutettua väkeä, jolta puuttui sotilaallinen kokemus. Tähän hätiin tulivat palokuntalaiset, joille laadittiin harjoitusopas "Voima 1906". Käytännön toimista vastasi työjaosto, jonka ohjeiden mukaan maa jaettiin piireihin, joissa oli  piiriasiamiehet. Heidän vastuulle tuli pitäjäpäälliköiden hankinta paikallistoimikuntia varten. Maassa olleitten venäläisten harhauttamiseksi toiminta oli oltava salaista. Toiminnan "virallinen puoli" näyttäytyi Uusi Metsätoimiston -nimen alla. ( http://www15.uta.fi/yky/arkisto/suomi80/teema14.htm, 19.10.2017) Alla oleva kuva on  hämäysilmoituksesta, jossa kaupattiin Uuden Metsätoimiston lukuun puuhiiltä.

Metsätoimiston hämäysilmoitus Uusi Päivä -lehdessä.
Kuva: Kansalliskirjasto, www.yle.fi/uutiset/3-9710204



Tuurin Tammikuu 18 voisi jakaa muutamaan kulminaatiopisteeseen. Kirjan alkuosassa tehdään selkoa Sotakoulun ja Ratsukoulun sijaintikunnista. Näillä kouluilla oli muuten lyhyt, mutta  merkittävä rooli vasta itsenäistyneen Suomen puolustusvoimien alkuvaiheissa.

Kirjan toinen kulminaatiopiste on kenraaliluutnantti Mannerheimin tulo Suomen hallituksen nimittämänä valkoisten joukkojen johtoon. Voiko Venäjän keisarillisen armeijaan kuuluneeseen kenraaliin luottaa, joka on palvellut Venäjän tsaaria kolmenkymmenen vuoden ajan? Siinä on isänmaan asialla olleille pitäjäläisille puhumista pohjalaistalojen kamareissa ja tuvissa.

Mielenkiintoinen episodi on kirjan otsikkotapaus "Aksel Bergman kaatoi junan, mutta väärän." Tämä tapauksen sisällä oli väärinkäsitys Mannerheimin määräyksestä. Tässä kenraalin määräyksessä tuli estää Vaasaan menevään junaan venäläisten sotilaiden pääsy, mutta päästää postijuna Seinäjoelle matkustajineen läpi ko. rataosuudella. Toisin kävi, ja Bergman kumppaneineen kaatoivat väärän junan - postijunan.

Tuurin kirja on kovin tiivistunnelmallinen teos. Minulle, ei-pohjalaiselle, lukijalle, osin vaikea, vaikka historianjakso on muuten tuttu juttu. Pieniä paikannimiä on paljon ja niiden hahmottaminen toisiinsa on enemmän kuin haastavaa. Tähänkin olisi ollut hyvä ratkaisu se, että kirjassa olisi ollut kartta, josta lukija olisi voinut seurata kuvioiden kulkua. Samoin henkilökaarti on runsas ja nimiä lukijan eteen tulee paljon, eikä pieni henkilölistakaan olisi ollut kirjailijalta ollenkaan huono ratkaisu. Ehkä pohjalaiselle lukijalle kirja avautuu ihan toisella tavalla kuin minulle, jolla on juurensa toisen paikkakunnan tapahtumissa.

Antti Tuurin kirja, Tammikuu 18, on myös Helmet-listalla. Siellä sen löydät tietysti kohdasta 8. Suomen historiasta kertova kirja.