 |
| ©Karisto 2017 |
Vintagetyylinen salapoliisiromaani 1930-luvun lopulta
Terttu Autere
Terttu Autere
Kaunis
mutta kuollut
Karisto
2017
"Kouluamme on kohdannut traaginen tapaus. Piirustuksenopettaja
neiti Iris Soivio on kuollut. Koulutyö tältä päivältä päättyy tähän. Menkää kotiin, älkää melutko."
Rehtori Ensio Siljander
Rehtori Ensio Siljander
Kirjastolaina
Ruumis yhteiskoulun kokoelmahuoneessa. Pienen itäsuomalaisen kauppalan kevättalvinen päivä rikkoontuu pahemman kerran, kun abiturienttien opinahjossa löytyy kuolleena piirustuksenopettaja Iris Soivio penkkari-illan jälkeisenä päivänä.
Iris oli koulun harmaitten viranhaltioiden joukossa piristävä poikkeus. Iris rakasti värejä. Hän pukeutui niin, että hänet kuultiin ja nähtiin liikkuessaan koulunkäytävillä -"eksoottinen perhonen" kun oli. Iriksen iloisesti sorahtava ärrä ja pulppuava naurunsa löysivät tiensä myös koulunsa päättävien abiturienttien lauluihin. Hän oli ilmiselvästi pidetty opettaja niin opettajakunnan kuin koulun oppilaittenkin keskuudessa.
Tätä kuolemantapausta on ryhtynyt tutkimaan lääninrikosetsivä Juhani Kuikka, joka sattumoisin on paikkakunnalla - nimismies Oiva Rusilan onneksi. Rikosetsivä Kuikallakin on oma virityksensä romantiikan saralla koulun opettajakunassa. Suomenkielenopettaja Onerva Ojala kiinnostaa häntä. Onervalla on määräaikainen sijaisuus yhteiskoulussa. Siinä on pienen yhteisön ja kauppalan moraallinvartioille oma tutkimuksen kohteensa.
Mutta kuka on tämän raa'an surman takana? Autere löytää epäillyiksi niin abiturientteja, kolleegoista vanhojapoikia ja varattuja ukkomiehiä sekä mustasukkaisuuteen taipuvaisia vaimoja. Kirjailija asettaa alibien tutkintaan rikosetsivä Kuikan avuksi konstaapeli Mykrän testaamaan ja selvittelemään motiivia. Miten kaikki oikein tapahtui ja miksi Iris oli kokoelmhuoneessa vierellään Kalle Tuomen abiturienttikeppi? Siinä on kynnettäväksi sarkaa Kuikalle ja Mykrälle yllin kyllin.
Minua suunnattomasti viehätti tämä vintagetyylinen ajankuvaus ja tunnelma yhdistettynä henkirikostutkintaan. Se on kuin englantilainen dekkari P.D.Jamesin ja Agatha Christien hengessä. Huikaisevan hyviin kirjoitettu juttu. Onnekas ad hoc -löytö kirjaston uutuushyllyköstä. Tällä kertaa se tuli luettua pienissä erissä ääneen vanhemman väen edustajalle iltapäivien lukuhetkissä. Siinä se toimi enemmän kuin hyvin.Autereen teksti on helppoa ja sen esillelaittokin on sen mukaista. Huomaa, että kielen ammattilainen on ollut tekstin takana.
Kirjan henkilökaarti on makoisa, jonka ympärille on hyvä virittää kuolemansyyntutkintaa. Tietysti Juhani Kuikan ja Onerva Ojalan romanssinpoikanen on ihan oma lukunsa, mutta muutikin kirjan henkilöt ovat herkullisia. On viritelmää pastori Onni Ruuskan ja seurakuntasisaren Vappu Väänäsen välillä. Entäpä miten on elo yhteiskoulun rehtori Ensio Siljanderin ja hänen rouvansa Suoman laita? Miten heidän onnensa jaksaa, kun koulussakin ollaan yksissä? Ja tämä koulun talonmiespariskunta. Hehän ovat kuin muisto omasta lukioajastani pienessä kuntapahasessa. Entäpä tarinan poikamiehet, "tyyni ja väritön" faneritehtaan kirjanpitäjä Toikka ja jäntevä ja urheilullinen luutnantti Alvar Friberg. Kauanko kestävät vielä poikamiehinä ja kumpi ennättää ensin ...
Tällä kirjalla taas osallistun Helmet-lukuhaasteeseen. Tällä kertaa osuma on kohdassa 14. "Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella", joka kertoi kutkuttavasti niin, että on löytynyt "ruumis koulun kokoelmahuoneessa". Siis kirja sassiin kassiin ja siitä on otettava heti paremmin selkoa.
Iris oli koulun harmaitten viranhaltioiden joukossa piristävä poikkeus. Iris rakasti värejä. Hän pukeutui niin, että hänet kuultiin ja nähtiin liikkuessaan koulunkäytävillä -"eksoottinen perhonen" kun oli. Iriksen iloisesti sorahtava ärrä ja pulppuava naurunsa löysivät tiensä myös koulunsa päättävien abiturienttien lauluihin. Hän oli ilmiselvästi pidetty opettaja niin opettajakunnan kuin koulun oppilaittenkin keskuudessa.
Tätä kuolemantapausta on ryhtynyt tutkimaan lääninrikosetsivä Juhani Kuikka, joka sattumoisin on paikkakunnalla - nimismies Oiva Rusilan onneksi. Rikosetsivä Kuikallakin on oma virityksensä romantiikan saralla koulun opettajakunassa. Suomenkielenopettaja Onerva Ojala kiinnostaa häntä. Onervalla on määräaikainen sijaisuus yhteiskoulussa. Siinä on pienen yhteisön ja kauppalan moraallinvartioille oma tutkimuksen kohteensa.
Mutta kuka on tämän raa'an surman takana? Autere löytää epäillyiksi niin abiturientteja, kolleegoista vanhojapoikia ja varattuja ukkomiehiä sekä mustasukkaisuuteen taipuvaisia vaimoja. Kirjailija asettaa alibien tutkintaan rikosetsivä Kuikan avuksi konstaapeli Mykrän testaamaan ja selvittelemään motiivia. Miten kaikki oikein tapahtui ja miksi Iris oli kokoelmhuoneessa vierellään Kalle Tuomen abiturienttikeppi? Siinä on kynnettäväksi sarkaa Kuikalle ja Mykrälle yllin kyllin.
Minua suunnattomasti viehätti tämä vintagetyylinen ajankuvaus ja tunnelma yhdistettynä henkirikostutkintaan. Se on kuin englantilainen dekkari P.D.Jamesin ja Agatha Christien hengessä. Huikaisevan hyviin kirjoitettu juttu. Onnekas ad hoc -löytö kirjaston uutuushyllyköstä. Tällä kertaa se tuli luettua pienissä erissä ääneen vanhemman väen edustajalle iltapäivien lukuhetkissä. Siinä se toimi enemmän kuin hyvin.Autereen teksti on helppoa ja sen esillelaittokin on sen mukaista. Huomaa, että kielen ammattilainen on ollut tekstin takana.
Kirjan henkilökaarti on makoisa, jonka ympärille on hyvä virittää kuolemansyyntutkintaa. Tietysti Juhani Kuikan ja Onerva Ojalan romanssinpoikanen on ihan oma lukunsa, mutta muutikin kirjan henkilöt ovat herkullisia. On viritelmää pastori Onni Ruuskan ja seurakuntasisaren Vappu Väänäsen välillä. Entäpä miten on elo yhteiskoulun rehtori Ensio Siljanderin ja hänen rouvansa Suoman laita? Miten heidän onnensa jaksaa, kun koulussakin ollaan yksissä? Ja tämä koulun talonmiespariskunta. Hehän ovat kuin muisto omasta lukioajastani pienessä kuntapahasessa. Entäpä tarinan poikamiehet, "tyyni ja väritön" faneritehtaan kirjanpitäjä Toikka ja jäntevä ja urheilullinen luutnantti Alvar Friberg. Kauanko kestävät vielä poikamiehinä ja kumpi ennättää ensin ...
Tällä kirjalla taas osallistun Helmet-lukuhaasteeseen. Tällä kertaa osuma on kohdassa 14. "Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella", joka kertoi kutkuttavasti niin, että on löytynyt "ruumis koulun kokoelmahuoneessa". Siis kirja sassiin kassiin ja siitä on otettava heti paremmin selkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti